Lontoosta helsinkiläismetsiin
Kuva: Jani Laukkanen

Lontoosta helsinkiläismetsiin

Hämärän metsän verho aukeaa – ja äkisti edessä levittäytyy horisonttiin yltävä saaristomaisema.

Becky Hastings, 35, palaa Vartiosaaren vartiovuorelle aina kun voi.

– Täällä syntyi idea Villistä Stadista, hän kertoo ja jää katsomaan näkymää. Palokärki huutaa jossain, rauhaisa nainen sinisessä ulkoilutakissa hiljenee.

Villi Stadi on tuore yhdistys, yhteistoimintaverkosto ja paikkatietoa tarjoava nettisivusto. Sen tarkoitus on innostaa löytämään Helsingin lähiluonto ja nostaa se kunniaan maailmanlaajuisesti hohdokkaana käyntikorttina.

Suomalaisäidin ja britti-isän tytär Becky Hastings varttui Lontoossa ja on kulkenut paljon maailmaa. Suomeen hän muutti pari vuotta sitten ja on nyt valmistunut uuteen ammattiin, eräoppaaksi.

Missään hän ei ole nähnyt sellaista kaupungin ja luonnon yhdistelmää kuin Helsingissä.

– Täällä on hyvä olla, koska aina löytyy henkireikä jostain läheltä. Luontoon voi jopa hetkeksi eksyä ja seuraavassa hetkessä jo mennä kaupungille.

Tornitaloja ja kasvua halajava Helsinki on Hastingsin silmissä kuin teinityttö, joka on epävarma itsestään ja yrittää meikeillä ja vaatteilla saavuttaa muiden hyväksyntää.

– Itämeren tytär ei itse tajua omaa luonnollista kauneuttaan, vaikka kaikki ulkopuoliset sen näkevät, hän sanoo viitaten ulkomaisiin kontakteihinsa ja matkailijaselvityksiin.

Vartiosaareen Hastings osui retkelle loppukesällä 2013. Hän haltioitui paikasta – eikä ollut uskoa korviaan, kun kuuli sinne suunniteltavan lähiötä.

Se havahdutti kokeneen koordinaattorin, joka oli työskennellyt viimeiset 15 vuotta tv-tuotannossa Englannissa. Hän alkoi koota tietoa ja verkostoitui. Niin syntyi Villi Stadi.

– Tärkeää alusta alkaen oli positiivinen asenne. Kyseessä ei ole mikään protestiliike, puheenjohtaja huomauttaa.

Ympäri maailmaa on käynnissä isoja hankkeita, joissa kerran hävitettyä luontoa yritetään tuoda takaisin kaupunkiin.

– Toivottavasti päättäjät tajuavat, että jos luontokohteet lähtevät, niin se oli siinä. Myöhemmin asiaa on todella vaikea ja kallis korjata.

Luonto tarjoaa kaupungille useita ekosysteemipalveluita, joista yksi tärkeä on asukkaiden hyvinvointi. Myös Hastingsille tulee viherympäristössä nopeasti helpottunut ja rento olo.

– Tuntuu, että kaikki on hyvin ja ok sellaisena kuin se on.

Pikkutylleröstä lähtien Hastings on liittänyt Suomeen vapauden. Äiti oli Lontoossa tiukan varjeleva, mutta Itä-Vantaalla pientä tölliä asuvan, nykyisin 92-vuotiaan mummon luo tyttö sai matkustaa yksin jo alle kouluikäisenä.

– Juoksin paljain jaloin, touhusin serkkujen kanssa ja puhuin suomea.

Pari vuotta sitten Lontoo alkoi ahdistaa toden teolla. Hektinen city ja pinnallisilta vaikuttavat tv-ohjelmat turhauttivat ja uuvuttivat.

– Päätin, että nyt saa riittää. Elämä on liian lyhyt.

Uusi alku Suomessa on tuntunut syvästi oikealta, eteenpäin kantavalta. Suunnitelmissa on oma luontomatkailuyritys. Juuri nyt edessä on kolmen kuukauden eräopaskeikka Inariin.

– Täyttä kaamosta en olekaan ennen kokenut, Hastings sanoo suorastaan innostuneena.

P.S. Jos voisin, niin olisin joskus näkymätön. Niin pääsisin minne vain (naurua).

Minua harmittaa, etten vielä osaa kirjoittaa ja puhua suomea niin hyvin kuin haluan.

Nautin istumisesta lämpimällä kalliolla.

Marko Leppänen
www.villistadi.fi

Jaa tämä artikkeli:

Minuutissa mystikoksi

Villi city