Loppu tulee
Tuleeko maailmanloppu itsestään vai aiheuttaako ihminen sen?
Bio- ja ympäristötieteiden tutkija Jussi Viitala on jo lapsesta asti tiennyt, että maailmanloppu tulee. Se, mitä papit ja maallikkosaarnaajat aikoinaan julistivat, näyttää pitävän paikkansa myös hänen nykyisten tietojensa pohjalta: maailmalle tulee loppu. Eri asia vain, milloin ja miten.
Viitala on työskennellyt tutkijana ja opettajana muun muassa Jyväskylän yliopistossa. Maailman loppumisen tapoja ja aikatauluja hän käsittelee tuoreessa kirjassaan Miten maailma loppuu? (Atena 2011). Siinä hän katsoo maailmanloppua pitemmän ja lyhyemmän aikavälin näkökulmasta.
— Miljoonan vuoden aikaperspektiivillä tulee aivan varmasti katastrofi, joka hävittää kulttuurin.
Evoluutiohistoriasta tiedetään, että maapallo on kokenut viisi suurta maailmanloppua. Ne ovat hävittäneet kulloinkin vallalla olleet eläinlajit.
— Maailmanloppu on evoluution työkalu. Ihmistä ei olisi ellei asteroidi olisi aiheuttanut dinosaurusten kuolemista sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten, Viitala selvittää.
Asteroideja on osunut maapalloon sen jälkeenkin keskimäärin kerran miljoonassa vuodessa.
— Halkaisijaltaan kilometrinen asteroidi riittää tappamaan kulttuurin. Suurin osa asteroideista osuu mereen, onhan maapallon pinta-alasta kaksi kolmasosaa vettä, mutta sellainenkin asteroidi voi riittää hävittämään kulttuurin.
— Seuraava suuri asteroidi on tulossa maan läheisyyteen vuonna 2880. Todennäköisesti se ei törmää maahan. Ihmisen suunnitteluperspektiivistä asteroidit eivät ole mikään huolenaihe.
Lopun uhkia löytyy maapalloltakin. Yksi niistä ovat niin sanotut supertulivuoret. Niitä on eri puolilla maapalloa: Yellowstone ja Long Valley Pohjois-Amerikassa, Toba Sumatralla sekä muutama muu Japanissa ja Välimeren alueella.
Pinatubon purkaus Filippiineillä 1990-luvun alussa oli Viitalan mukaan vain pieni tussahdus. Tulivuori syöksi ilmaan vain 4 kuutiokilometriä tuhkaa ja rikkihappoa, mutta se riitti alentamaan maapallon lämpötilaa 0,7 asteella.
Sen sijaan kun Toba purkautui 74 000 vuotta sitten, vulkaanista tuhkaa tuli 2000 kuutiokilometriä. Maapallon lämpötila aleni tuhkapilven takia 10 asteella ja lämpeni sitten vähitellen. Vulkaaninen talvi kesti kymmenen vuotta. Otsoniaukon takia ultraviolettisäteilyn vaikutus jatkui sitäkin pitempään.
— Jos maailman ruokatuotanto pysähtyy muutamaksi vuodeksi, se merkitsee maailmanloppua. Suuri tulivuorenpurkaus tapahtuu väistämättä lähimmän 100 000 tai 150 000 vuoden aikana, Viitala sanoo.
Ihmisten aiheuttamat uhkat huolestuttavat Viitalaa kuitenkin enemmän. Lähiajan uhkia on kahta lajia: maailma voi loppua hiljaa hivuttamalla tai kertapaukulla.
— Atomiaseet voivat hävittää maailman kertapaukulla. En tarkoita, että tarvittaisiin esimerkiksi sota USA:n ja Venäjän välille. Ihan hyvin voi riittää, että Al-Qaida saa vallan Pakistanissa ja tyhjentää maan atomiasevarastot Intiaan, joka tietenkin vastaa iskuun samalla mitalla.
— Jos suurkaupungit palavat, tuhkaa voi levitä 40–50 kilometrin korkeuteen kuten sota-ajan Dresdenissä tapahtui ja parissa kuukaudessa se peittää koko maapallon. Silloin 90 prosenttia auringon valosta jää saapumatta maahan.
Kylmän sodan aikana kauhun tasapaino esti atomisodan syttymisen, mutta läheltä piti -tilanteita oli.
— Läheltä piti -tilanteista tiedetään vain USA:n puolelta. Sodan syttyminen oli moneen kertaan vain parin minuutin päässä. Sota voi syttyä myös vahingossa, kuten oli vähällä käydä vuonna 1995, kun Norja ampui tutkimusraketin — ja vaikka siitä oli ilmoitettu asianmukaisesti. Toivon mukaan kaikki ymmärtävät, ettei atomisota ole kenenkään etu.
Ydinvoimaloista ei Viitalan mukaan ole maailmanlopun aiheuttajaksi, ellei joku terroristijärjestö ryhdy polttamaan useita voimalaitoksia yhtä aikaa.
Hiipivä maailmanloppu on Viitalan mukaan toteutumassa ilmastonmuutoksen ja hallitsemattoman väestönkasvun kautta. 2000-luvulla ilmastonmuutos on edennyt nopeammin kuin vielä 1990-luvulla arvioitiin.
— Maapallon lämpötila on kohonnut 1940-luvulta lähtien nopeammin kuin koskaan aikaisemmin maailmanhistoriassa, vajaassa vuosisadassa 0,7–0,8 astetta. Kun joskus aikaisemmin lämpötila nousi asteen promillesosan vuosisadassa, elämä ehti sopeutua muutoksiin. Nyt niin ei käy.
Lämpötilan nousun seurauksena Suomeenkin on jo saapunut eteläistä eläinlajistoa, etenkin lentäviä hyönteisiä. Arktiset lajit taas taantuvat.
— Ilmastonmuutoksen syykin on selvä, ja se on hiilidioksidimäärän kasvu. Jäätiköiden arkistot kertovat, että ilman hiilidioksidipitoisuus ei ole koskaan ennen ollut enempää kuin 3 promillea. Nykyään se on 4 promillea. Myös metaanin määrä on lisääntynyt, mutta sillä ei ole niin suurta vaikutusta, koska sitä on alun perin ollut aika vähän.
Ilmaston lämmetessä jäätiköt hupenevat kiihtyvällä vauhdilla.
— Länsi-Antarktis voi tuottaa yllätyksen. Se on kooltaan yksi kolmasosa koko Antarktiksesta. Se on epävakaalla pohjalla ja voi romahtaa nopeastikin. Se nostaisi merenpintaa 5–7 metrillä.
Jos myös Grönlannissa tapahtuisi romahdus, merenpinta nousisi 10 metrillä.
— Monissa suurkaupungeissa voitaisiin sen jälkeen liikkua vain veneellä.
Mutta se ei pidä paikkaansa, että myös koko Himalajan jäätikkö sulaisi nopeasti. Jäätikkö vähenee itäpuolelta, mutta Atlantilta ja Välimereltä päin lisääntyvät sateet kasvattavat jäätikköä lännessä.
— Jäätiköiden väheneminen vaikuttaa niistä lähteviin jokiin. Mahdollisuudet viljelysten kasteluun tai voimatalouteen vähenevät.
Monenlaiset ääri-ilmiöt lisääntyvät, Viitala toteaa.
— Kuivat paikat kuivuvat ja märät kastuvat entisestään. Kuivuudesta tullaan kärsimään ainakin Saharasta Pohjois-Kiinaan ulottuvalla alueella, ehkä Etelä-Euroopassakin.
Aavikoituminen on Kiinalle suuri ongelma. Pohjoisen suuria järviä ei näy enää satelliittikuvissa ja tuuli kuljettaa kuivaa maata pölymyrskynä USA:ta myöten. Ongelma koskettaa jo 200 miljoonaa ihmistä.
— Lisäksi maata käytetään Kiinassa huonosti. Itä-Kiinan viljavat alueet jäävät kaupunkien, teollisuuden ja liikenteen alle. Maapallo ei kestä sitä, että kiinalaiset saisivat länsimaisen elintason.
Turvatakseen oman väestönsä ravinnonsaannin ovat Kiina ja Saudi-Arabia ryhtyneet viime aikoina hankkimaan viljelymaata Afrikasta. Ratkaisu on huono ainakin afrikkalaisten kannalta.
— Afrikassa ovat lähiajan näkymät jo muutenkin synkät: ruokatuotannon on arvioitu puoliintuvan vuoteen 2020 mennessä. Myös Pohjois-Afrikan viimeaikaisten kansannousujen taustalla on kasvamassa oleva nälkäongelma.
Viitala kehottaa miettimään, millainen uhkakuva maailmalle olisi vaikkapa 100 miljoonan tai miljardin nälkäpakolaisen kansainvaellus ja sen aiheuttama sekasorto. Hänen mukaansa tämä kansainvaellus on jo alkanut.
Pohjoisilla leveysasteilla ilmaston lämpenemisestä voi olla hyötyä. Kasvukausi pitenee, sadot kasvavat ja voidaan viljellä uusia kasveja, kun ei ole pulaa vedestä. Silti Viitala toivoisi, että ihmiset voisivat ajatella asioita kokonaisvaltaisemmin.
Viitalan mielestä näyttää siltä, että ihmiset käyttäytyvät kuta kuinkin yhtä vaistonvaraisesti kuin eläimet.
— Kestävän kehityksen tai kulttuurin säilyttämisen tapaiset ajatukset eivät saa paljon kannatusta. Vallalla on keräilyajalta peräisin oleva kyltymätön ahneus, joka näyttää olevan kansainvälisen liike-elämän ylin käyttäytymisnormi.
— Epäkohtien korjaamisyritykset kilpistyvät siihen, että suuryritykset ovat turvanneet asemansa järjestämällä omia miehiään päättäviin asemiin kuten esimerkiksi USA:n ruoka- ja kemikaalihallintoon. Muuallakin demokratia on luisunut tai luisumassa pelkäksi kulissiksi.
Jaa tämä artikkeli: