Lopun alkuja Flow’ssa
Pelkistetyn lumoavaa. Kehutun Mirel Wagnerin musiikista ja esiintymisestä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Kuva: Tomi Palsa / Flow Festival

Pelkistetyn lumoavaa. Kehutun Mirel Wagnerin musiikista ja esiintymisestä on riisuttu kaikki ylimääräinen. Kuva: Tomi Palsa / Flow Festival

Lopun alkuja Flow’ssa

Löysään t-paitaan pukeutunut Jori Sjöroos haroo takaraivoltaan pitkää vaaleaa tukkaansa, joka peittää osan hänen kasvoistaan.

Magenta Skycoden keulahahmo, viime syksynä lopettaneen PMMP:n hittinikkari ja ehkäpä yksi Suomen lahjakkaimmista säveltäjistä on nähty lavalla vain harvoin. Flow’ssa Magenta Skycode soitti tämän vuoden ensimmäisen keikkansa ja samalla yhdeksänvuotisen uransa viimeisen festarikeikan. Yhtye on ilmoittanut lopettavansa vuoden loppuun mennessä. Varsinainen jäähyväiskeikka nähdään myöhemmin syksyllä Turussa.

Kun Risto Ylihärsilä oli hetkeä aikaisemmin avatessaan festivaalit Flow’n päälavalla toivottanut yleisön tervetulleeksi ”tänne Suvilahden hengelliseen iltapäivään”, hän selvästi ennakoi Magenta Skycoden keikkaa.

Hieman yli puolillaan oleva teltta kuunteli melodista poppia keskittyneesti ja nosti välillä kätensä ilmaan kuin karismaattisessa jumalanpalveluksessa. Relief-levyn kappaleet kuten Kipling ja Simple Pleasures saivat yleisön haltioitumaan entisestään.

Jotakin karismaattista Sjöroosissa todellakin on, vaikka vähäisestä keikkailusta saattaisi päätellä, ettei hän viihdy huomion keskipisteenä. Flow’ssakaan Sjöroos ei ottanut liiemmin kontaktia yleisöön, mutta kun hän kehotti taputtamaan, yleisö todellakin taputti.

Mirel Wagner soitti perjantain loppuillasta uuden levynsä When the Cellar Children See the Light of Day julkaisukeikan. Levy on saanut ylistäviä arvioita niin kansainväliseltä kuin suomalaiseltakin medialta. Rocklehti Mojo vertasi sitä muun muassa Nick Caven Murder Balladsiin.

Wagnerin juuri sopivasti käheä ääni sopii täydellisesti yhteen kauhua tihkuvien sanoitusten kanssa. Hänen soittonsa on eleettömän yksinkertaista ja lumoavaa, niin myös hänen tapansa esiintyä.

Parhaimmillaan Wagner luo yleisönsä ympärille kuplan, jonka sisällä eletään täysin vinksahtaneessa painajaismaailmassa.

Flow’ssa näin ei käynyt. Wagnerin ääntä oli nimittäin vähän vaikea kuulla.

Wagner soitti keikkansa Flow’n erikoisuudella, Balloon 360 -lavalla, joka on kokoympyrän muotoinen amfiteatteri. Se on visuaalisesti hauska, muta sen akustiikka ei toiminut keikalla lainkaan.

Lavaa ympäröivä katsomo ja sen kattona toimiva valtava pallo sulkivat kyllä Wagnerin äänen ja kitaran sisäänsä niin, että ulkopuolelle jääneet olivat todellakin auttamattomasti ulkona. Sen sijaan katsomorakenteet eivät sulkeneet pois muilta lavoilta kantautuvia ääniä.

Toisella puolella lavaa pauhasi teknobiitti, toiselta puolelta kantautuivat hetkittäin jonkun toisen lavan bassot. Suvilahden kokoisella alueella ei selvästi voi järjestää yhtä aikaa teknobileitä ja kitarakonserttia.

Tuija Pyhäranta

Jaa tämä artikkeli: