Välit lähiomaisiin voivat katketa monesta syystä. Kuva: © John Wilkes Studio/Corbis/SKOY
Loukkauksista ja välirikoista eteenpäin
Kestävämpiin ihmissuhteisiin voi kasvaa.
Tv-psykologi Jukka-Pekka Annala yllättyi siitä, miten paljon Suomessa tapahtuu välirikkoja.
Yleisimmin välirikkoja on sisarusten välillä, hyvänä kakkosena tulevat umpisolmut vanhempien ja lasten suhteissa. Ystävyys voi hiipua ilman välirikkojakin.
– Ihmisten kohtuuton itsekkyys ohjaa nykyelämäämme. En lakkaa hämmästelemästä lyhytnäköistä itsekkyyttä, joka tuhoaa usein ihmissuhteita, psykologi Jukka-Pekka Annala sanoo. Hän oli toinen syksyllä nähdyn Suhdekorjaamo-nimisen tv-ohjelman asiantuntijoista.
Itsekin olen huomannut, että kiire on hävittänyt monen ihmisen sanavarastosta sanat ”kiitos” ja ”anteeksi”. Tiedän monia loukkaavan sen, ettei sähköpostiviesteihin tule vastausta. Vastaamattomuus viestittää välinpitämättömyyttä, ihmissuhteen myrkkyä.
– Sähköpostin olemassaolo myös vähentää tapaamistarvetta lähekkäin asuvien kesken, Annala sanoo.
– Miksi sopia hankalasti tapaamisesta toisen kiireisen ihmisen kanssa, kun voi mukavasti istahtaa oman sähköpostinsa ääreen ja lähettää viestiä muualla Suomessa tai ulkomailla asuville ystäville.
Henkinen ilmapiirimme ei suosi syvien ystävyyksien syntyä. Annalan mukaan syvät ystävyydet ovat harvinaisia ja arvokkaita, ja siksi niistä kannattaa pitää kiinni, myös ristiriitojen tullen.
Kumpikin on loukkaantunut
Jokaiseen ihmissuhteeseen tulee ennemmin tai myöhemmin ristiriitaa. Miten siis kohdata tämä haastava tilanne?
– Ristiriitatilanteelle on ominaista, että kumpikin osapuoli kokee itsensä loukatuksi, Annala toteaa.
– Ikävän yleistä kuitenkin on, että osapuolet vetäytyvät omaan kuoreensa ja lähtevät pois tilanteesta, joka tulisi selvittää. Tai sitten toinen osapuoli pakenee, vaikka toinen olisi valmis kohtaamaan asian yhdessä.
– Kumpikin tai toinen saattaa uskoa, että vain oma totuus on se ainoa oikea, eikä tule ajatelleeksi, että tilanteessa on kaksi loukattua osapuolta. Oma itsesääli valtaa mielen. Se kärsimys, jonka on itse tuottanut toiselle, jää täysin näkymättömäksi.
– Mitä vahvemmin uskoo pelkästään omaan totuuteensa, sitä todennäköisemmin siinä on mukana myös harhaista katsetta.
Annalan mukaan ristiriidan osapuolet ovat kumpikin jossakin määrin oikeassa ja jossakin määrin väärässä. Kuunteleva keskustelu selvittäisi tilanteen.
– Ristiriidan jälkeinen aika tarjoaa hedelmällisen tilanteen tärkeään keskusteluun. Tähän kannattaisi tarttua, ennen kuin päätös välien katkaisemisesta on kivettynyt.
Viisaampi tulee vastaan
Annala myöntää, että omissa ristiriitatilanteissaan hän ei ole aina ollut – psykologikoulutuksestaan huolimatta – se viisaampi, joka tulee toista vastaan.
Joskus vanhemman ja lapsen välisissä ristiriidoissa aikuinen lapsi on aloitteentekijä sovinnon rakentamisessa. Annala puhuu ”suurista anteeksiannoista”, joista meidän olisi hyvä ottaa esimerkkiä, silloin kun sellaisista kuulemme tai luemme.
Anteeksianto on valinta
Ainon ja Onervan tapaukset ovat esimerkkejä suurista anteeksiannoista. Vanhempiensa vuoksi naiset käyttävät nimimerkkejä.
Ainon isä katkaisi suhteensa 16-vuotiaaseen tyttäreensä avioeronsa jälkeen. Isä pysyi poissa tyttären elämästä 34 vuotta.
– Olihan tämä ”hiljaisuusaika” isän tytölle tunteiden vuoristorataa; kaipauksen ja katkeruuden, vihan ja anteeksiannon taistelua. Aika ajoin tunteet nousivat väkevinä pintaan. Lähetin yhteydenottopyyntöjä, ehdotin sovintoa, mutta ilman vastauksia. Katkeruus heräsi.
Kun isän toinen vaimo kuoli, Aino lähetti surunvalittelun. Isän ja tyttären yhteydenpito alkoi uudestaan.
– Puhuimme ”uuden alun” alkuaikoina hiljaisuusajastamme. Itse en kertonut tunteistani paljon; en halunnut lisätä vanhan isän syyllisyyttä. Lopulta olimme molemmat kärsineet menetetyistä vuosista tarpeeksi.
– Kaikilla on elämässä katkeruutta synnyttäviä asioita. Tuskin mikään myrkyttää elämää niin kuin katkeruus. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevasta emme tiedä. On vain tämä päivä, vain tämä hetki, johon voimme todella vaikuttaa.
– Mielestäni anteeksianto on valinta, ei tunne. Eivät ne koetut surun ja katkeruuden tunteet katoa, vaikka ehkä haalistuvat. Anteeksianto on lopulta vapautta myös anteeksi antajalle, Aino sanoo.Loukkaukset ovat vain pintaa
Onerva joutui jo lapsuudenkodissaan äitinsä hylkäämäksi. Suru sisaruksen kuolemasta sitoi äidin mielen. Myöhemmin äidin mieli on täyttynyt omista lapsuuden haavoista. Onerva on vastaanottanut paljon äidin loukkauksia ja ilkeyttä, ja suhde on ollut monta kertaa katkolla.
Tästä huolimatta äidin ja tyttären suhde on tällä hetkellä niin hyvä kuin se voi olla.
– Olen antanut hänelle anteeksi, että hän ei ole pystynyt olemaan äiti minulle. Olen päässyt kaiken yli olemalla äiti omille lapsilleni ja samalla itselleni, Onerva sanoo.
Miten hän on jaksanut?
– Ehkä se on luottamusta hyvään ja siihen, että ihminen oppii virheistään ja kasvaa ihmisenä. En voi olla antamatta anteeksi, kun en itsekään ole täydellinen ja olen myös saanut kasvaa virheitteni kautta.
– Lopultakin loukkaukset ovat vain pintaa, Onerva näkee.
– Syvintä on rakkaus.
Keskustele aiheesta uskotoivorakkaus.fi/keskustelu
Jaa tämä artikkeli: