Kutsu keski-iässä. Hobitit voivat elää 130-vuotiaiksi, joten viisikymppinen Bilbo on juuri tulossa järkevän ja vakiintuneen herra smiehen ikään. Gandalf-velholla on kuitenkin hänen suhteensa muita suunnitelmia.
Löydä sisäinen sankarisi
Kotoinen takkatuli ja runsas ruokakomero jäävät taakse, kun Bilbo Reppuli lähtee elämänsä seikkailuun.
Teksti Marja Kuparinen
Sankareita syntyy, kun pannaan syntymään. Mukavuudenhaluinen hobitti Bilbo Reppuli (mainio Martin Freeman) joutuu pohtimaan, onko elämässä muitakin varteenotettavia arvoja kuin tasainen turvallisuus ja rakkaat kirjat oman kodin hyllyissä.
Maailma odottaa tuolla ulkona, viittaa velho Gandalf ( Ian McKellen ) ja ohjaa salajuonellaan kolmetoista kääpiötä Bilbon kotiin suunnittelemaan vaarallista retkeä. On aika saada takaisin menetetty Ereborin kääpiövaltakunta ja sen aarteet. Ikävää vain, että hirmuinen lohikäärme Smaug on esteenä. Smaugia ei tässä elokuvassa vielä nähdä, mutta lopussa sen tarkka silmä tiiraa jo kultakasan keskeltä.
Peter Jacksonin elokuvassa Hobitti – odottamaton matka edetään kolmessa tunnissa vain reilut sata sivua elokuvatrilogian pohjana olevaa vuonna 1937 ilmestynyttä J. R. R. Tolkienin kirjaa Hobitti eli Sinne ja takaisin . Tiedossa on siis yksityiskohtaisen tarkkaa ja varmaan monien mielestä myös turhan verkkaista kerrontaa: vuoroin kävellään, vuoroin taistellaan.
Elokuvan henkilöt saavat kuitenkin syvyyttä, sillä siihen on nyt aikaa. Keski-ikäisen Bilbon vähittäinen muutos on vakuuttava. Elokuvan loppupuolella hän ei toivokaan enää pääsevänsä pakoon vaan suostuu sydämestään mukaan seikkailuun. Hänellä on rakas koti, jonka arvon hän nyt ymmärtää. Siksi hän haluaa auttaa kääpiöitä pääsemään takaisin omaan kotiinsa, sillä heidän on raskasta vaeltaa ympäriinsä kuulumatta oikein mihinkään.
Myös kääpiöiden johtaja Thorin Tammikilpi ( Richard Armitage ) kasvaa, kun hän oppii luottamaan Bilboon. Miesten sovinto lupaa jatkoseikkailulle hyvää.
Verkkaisuus tuo elokuvaan myös huumoria. Itse seikkailuun lähteminen Bilbon kotoa on kaoottisuudessaan hauska, ja kääpiöiden haikeassa yölaulussa on raskaiden kokemusten tummuutta.
Samoin Bilbon ja Klonkun ( Andy Serkis ) arvausleikki vuoren uumenissa on suvantopaikka muuten niin kiihkeässä taistelujaksossa.
Uuden Seelannin maisemat ovat yhtä upeita kuin Taru sormusten herrasta -elokuvissa. Vaivaa on nähty esimerkiksi ilmakuvissa, ja uusi HFR 3D-tekniikka näyttää 48 kuvaa sekunnissa. Se näkyy ja tuntuu.
Erityisen upeita ovat haltijoiden paratiisimainen Rivendell, kääpiöiden muinainen koti ja hiisien synkkä valtakunta vuoren sisällä. Vaikka taistelukohtauksien paljous välillä haukotuttaakin, hiisien luolaston sortuvat riippusillat ja kuilujen pelottava syvyys pitävät hereillä.
Sinänsä uudessa Hobitti-elokuvassa on samaa vikaa kuin Taru sormusten herrassa -elokuvissa: massiiviset ja usein toistuvat taistelut ovat teknisestä taituruudestaan huolimatta aika puuduttavia.
Kun Tolkien 1930-luvulla kirjoitti lapsilleen Bilbon tarinaa, ensimmäisen maailmansodan kauhut olivat hyvässä muistissa. Sieltäkö asti nousevat tarinan osittainen tummuus ja elämän raskaus sekä toisaalta kaipaus kokonaan toisenlaiseen maailmaan, jossa iltapiipullinen oman talon rappusilla on hyvän päivän säädyllinen päätös?
Elokuvan myötä Tolkien-faneille on tullut paljon uutta luettavaa. Jude Fisherin Hobitti-elokuvan kuvilla varustetussa oppaassa Hobitti – odottamaton matka selvitetään tarkasti seikkailuun lähtevien taustoja ja tottumuksia. Peikkojen, örkkien ja hiisien erot selviävät ja elokuvasta saa enemmän irti, vaikkei olisi lukenut Hobitti-kirjaa ollenkaan.
Noble Smithin Konnun kootut viisaudet käyttää hyväkseen koko J. R. R. Tolkienin fantasiamaailman aineistoa ja rakentaa niistä pitkän ja onnellisen elämän oppaan. Näin joulun alla voi olla hyvä muistaa hobittien lahjafilosofiaa: sen sijaan että odottaisi itselleen suurta ja hienoa, tuntuu hyvältä antaa toisille jotain pientä, vaikkapa kirja tai hyvää syötävää. Pienikin lahja on ystävyyden ja rakkauden suuri symboli.
Hobittien maailmaa luodessaan Tolkien myös piirsi ja maalasi sitä. Hobitti-kirjan ilmestymisen 75-vuotisjuhlan kunniaksi Tolkien-tutkijat ja -bibliofiilit Wayne G. Hammond ja Christina Scull ovat koonneet yksiin kansiin kaikki Tolkienin kirjaa varten tekemät kuvat luonnoksineen. Hobitti Tolkienin silmin -kirjassa on yli 100 originaalipiirrosta. Ilman tekijöiden johdattelua niiden tulkitseminen olisi melkoisen vaikeaa.
Tolkien oli taitava piirtäjä. Kirjaa selatessa on hauska vertailla elokuvaa ja omia lukijan mielikuviaan kirjailijan kuvitukseen. Monia karttoja tutkii myös mielellään.
Jos tänä syksynä ilmestynyt uusintapainos Hobitti-kirjasta ei täytä lukijan nälkää, on vielä tarjolla Alice Martinin suomentama Tom Bombadilin seikkailut . Pauline Baynesin kuvittamassa kirjassa on Tolkienin kuusitoista runoa, joista kolme on aikaisemmin julkaistu Taru sormusten herrasta -kirjassa.
Tom Bombadilin seikkailujen lopussa Maan neito Firiel kieltäytyy viimeisen haltijalaivan kutsusta ja tyytyy arkisiin askareisiinsa. Haikeana runossa todetaan: ”Milloinkaan ei lännen laivat kuolevaisten rantaa enää lähesty kuin aikoinaan, ja lauluansa kaiku enää kantaa.”
Jaa tämä artikkeli: