null Lucifer-helle sai nimensä helvetin enkelien ensimmäiseltä johtajalta

Lucifer putoaa alas taivaasta. Gustave Dorén kuvitus John Miltonin Kadotettuun paratiisiin.

Lucifer putoaa alas taivaasta. Gustave Dorén kuvitus John Miltonin Kadotettuun paratiisiin.

Hengellisyys

Lucifer-helle sai nimensä helvetin enkelien ensimmäiseltä johtajalta

Paholaisen erisnimi Lucifer merkitsee sananmukaisesti valon tuojaa. Alun perin paholainen ja demonit kuuluivat hyvisten joukkoon.

Saatana eli paholainen eli Lucifer oli vanhan juutalaiskristillisen mytologian mukaan kapinallinen enkeliruhtinas, joka ennen maailman luomista kokosi joukon toisia enkeleitä taivaalliseen vallankaappaukseen. Kapina epäonnistui, ja Lucifer porukoineen karkotettiin taivaasta. Niin heistä tuli helvetin enkeleitä eli pahoja henkiä eli demoneja.

Nimi Saatana tulee heprean kielen vastustajaa, estäjää, panettelijaa ja syyttäjää merkitsevästä sanasta satan. Paholainen puolestaan on johdos sanasta paha. Ensimmäiset maininnat paholaisesta suomen kirjakielessä ovat 1770-luvulta. Paholaisen kreikankielinen erisnimi Diabolos taas meriktsee sananmukaisesti erilleen heittäjää, kahtia jakajaa, hajottajaa.

Englannin kieleen Diabolos on kulkeutunut muodossa devil, ruotsiin djävul. Se puolestaan on muuntunut suomen kielessä Jeeveliksi. Jeeveli vieköön ei siis ole mikään ihan viaton toivotus.

Perkele oli alkujaan balttilainen ukkosenjumala

Perkele on balttilaina. Se ei alun perin tarkoittanut paholaista vaan ukkosenjumalaa, kaikkein ylintä luonnonjumalaa. Suomessa sen vastine on vanhastaan ollut Ukko, ylijumala. Piru on perkele-sanan muunnelma. Suomen kielessä piru ja perkele ovat esiintyneet Agricolasta alkaen.

Piru ja perkele ovat esiintyneet suomen kielessä Agricolasta alkaen.

Lucifer puolestaan on latinaa ja tarkoittaa valon kantajaa tai valon tuojaa. Nimitys on peräisin Raamatun latinankielisestä käännöksestä, jossa Jesajan kirjan Kointähti käännetään Luciferiksi eli valon tuojaksi (Jes. 14:12). Kointähdellä eli aamunkoiton tähdellä tarkoitetaan planeetta Venusta. Tuossa Jesajan kirjan kohdassa Babylonian kuninkaan kukistumista verrataan taivaalta pudonneeseen Kointähteen. Kertomus on sittemmin tulkittu kuvaukseksi taivaasta karkotetusta paholaisesta. Tähän viittaa myös Jeesus, joka Luukkaan evankeliumissa sanoo nähneensä, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama (Luuk. 10:18).

Sinänsä kiinnostavaa, että Raamatun viimeisellä sivulla Jeesuksesta itsestään käytetään täsmälleen samaa Venusta eli Kointähteä merkitsevää arvonimeä kuin paholaisesta: "Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti" (Ilm. 22:16).

Lucifer luotiin kaikkein kirkkaimmaksi enkeliksi

Luciferin valoisa nimi selittyy sillä, että keskiajan demonologian eli pahoja henkiä koskevan opin mukaan Lucifer luotiin ylimmäksi enkeliksi. Hän oli kaikkein lähimpänä Jumalan kirkkautta. Lucifer, valon tuoja, loisti taivaallista valoa aivan erityisellä tavalla. Ikävä kyllä huipulla tuuli liikaa, eikä enkeliruhtinas kestänyt omaa asemaansa. Tuttu tarina: valta horjuttaa arvostelukykyä ja kiusaukset käyvät liian suuriksi.

Luciferin perussynteinä on pidetty ylpeyttä ja kateutta. Usein ajatellaan kaikkein kirkkaimman enkelin kadehtineen Jumalaa, mutta keskiajan teologit ajattelivat enkelijoukkojen komentajan kateuden kohdistuneen ennen muuta ihmiseen. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja enkelit määrättiin ihmisten auttajiksi ja suojelijoiksi. Se oli Luciferille liikaa. Psykoanalyytikko Carl Gustav Jung piti Saatanaa ja Kristusta veljeksinä ja Saatanan touhuja nimenomaan Kristuksen kadehtimisena.

Oppi paholaisesta on ollut yksi tapa selittää maailmassa vallitsevaa pahuutta ja kärsimystä – vaikkapa vain sietämättömiä helteitä. Valistuksen mankelin läpi pusertunut nykyteologia näkee paholaisen pikemminkin radikaalin pahan symbolina ja kielikuvana, "narratiivisena nukkena", kuten paholaisen elämäkerran kirjoittanut teologi Kari Kuula kuvaa. Sellaisenakaan Lucifer ei silti ole mitenkään loppuun kaluttu luu, niin paljon on edelleen eroa sillä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

”Saatana mallinnettiin keskiajalla torahampaiseksi ja sarvipäiseksi mörökölliksi”, kertoo myytteihin perehtynyt erikoiskirjastovirkailija

Ajankohtaista

Saatana on muun muassa pitänyt ihmisiä kaidalla tiellä. Jos Saatanan kanssa halusi tehdä sopimuksen, häntä saattoi lähestyä kohteliaalla kirjeellä.


Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.