Lue, niin et luule
Jokainen meistä on varmaan monta kertaa kokenut, kuinka vaikeaa on toimia näin. On tapauksia ja kysymyksiä, joihin ei kerta kaikkiaan voi ottaa selkeästi kantaa. Yhä monimutkaistuvassa maailmassa tällaisia tilanteita tuntuu olevan enemmän ja enemmän.
Jo rehellisyyden nimessä on siksi usein sanottava ”ehkä”.
Ei Raamattukaan vaadi selkeää kannanottoa tilanteessa kuin tilanteessa. Raamattu antaa ohjeensa liittyen toisaalta oikeudenkäynteihin, toisaalta kristillisen sanoman julistamiseen. Tiivistetysti sanoen yhteyksiin, joissa selkeä vastaus on ratkaiseva lopputulosta ajatellen.
Tulin ajatelleeksi tätä Raamatun kehotusta niin maallisen kuin kirkollisenkin päätöksenteon yhteydessä. Päätökset, jotka ovat epäselviä ja avoimia erilaisille tulkinnoille aiheuttavat parhaassa tapauksessa hämmennystä, pahimmassa tapauksessa syviä tulkintaristiriitoja ja jopa konflikteja.
Sanoman selkeys ei ole pelkästään lähettäjästä kiinni. Myös vastaanottajalla on oma vastuunsa. Meillä kaikilla lienee sama luku- ja kuulovika, nimittäin se, että helposti luemme ja kuulemme oman mieltymyksemme mukaan. Luemme ja kuulemme sen, mitä haluamme sanoman sisältävän.
Olen pitkän toimittajaurani aikana kauhulla huomannut näitä ”taittovikoja”. Siksi mahdollisimman moni kollega luki tekstini ennen sen julkaisemista. Ja lukemattomat ovat ne kerrat, kun jouduin selkeyttämään sanomaani.
Monet ovat myös ne kerrat, kun kaikista yrityksistäni huolimatta olen joutunut toteamaan, että teksteihini on voitu sisällyttää sellaista, mitä en ole kirjoittanut tai ainakaan tarkoittanut kirjoittaa.
Niin kuin kauneus, niin totuuskin tuntuu usein olevan katsojan silmissä.
Jos alkuperäisen viestin ymmärtämisessä on suuria haasteita, on toisen tai kolmannen käden kautta saatu tieto vielä haasteellisempi. Silloinhan olemme tekemässä tulkinnan tai tulkinnan tulkinnan kanssa. Siksi onkin syytä perehtyä alkuperäiseen tekstiin ilman välikäsien tulkintaa aina kun se vaan on mahdollista: eli radikaalia, juuriin menevää, kuulemista ja lukemista.
Luulen, että monelta sanaharkalta ja ristiriidalta voisi välttyä, jos esittäisimme kuullulle tai luetulle viestille kysymyksen: sanooko tämä sen, minkä luulen näkeväni ja kuulevani. Luenko ja kuulenko, mitä sanotaan vai mitä haluan kuulla ja lukea?
Stig Kankkonen
Kirjoittaja on Espoon kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja ja kaupunginvaltuutettu.
stig@kankkonen.net
Jaa tämä artikkeli: