Lukemalla elämä avartuu
Olipa kirja mielikuvitusta tai totta, silti toisen elämään tutustuminen avartaa ymmärrystä.
Teksti Marja Kuparinen
Petter ja Mona, pastori ja pastorska, saapuvat pappilaansa ja aloittavat työt. Mona on taitava ja tahtova ja pistää tuossa tuokiossa kodin pystyyn. Petter tutustuu ihmisiin ja on kaukaa viisas: tehdään vaan alkuun niin kuin on ennenkin tehty. Hän ei halua horjuttaa totuttua elämää vaan oppia sitä enemmän ymmärtämään. Ja avoin mieli oppii.
Lundberg on loistava kuvatessaan elämän arkea, saarten asukkaiden kohtaloita, pieniä tottumuksia sekä pinnanalaisia odotuksia ja tunnevirtauksia.
Karu luonto, myrskyt, lumi ja suuri hiljaisuus meren jäädyttyä vetävät lukijan mukaansa kiehtovalla tavalla. Mutta vielä sitäkin enemmän tekee vaikutuksen kirjoittajan kokonaissuhde elämään. Luotojen ylle tuntuu kaartuvan ihmiselon koko suuruus ja surkeus, vaikeus ja viehätys. Lukija vedetään lempeän myötätunnon piiriin, jossa hän on valmis ymmärtämään enemmän kuin uskoikaan. Ihmistä kun on paha mennä tuomitsemaan, sillä eikö hän aina pyrikin eteenpäin sen taidon ja ymmärryksen varassa, joka hänellä sillä hetkellä on käytettävissä.
Pastorin rouva on upea hahmo, intohimoinen myös lopun suuressa surussaan. Kun suuret vedet käyvät ihmisen yli, ei turhista sanoista ole lohduttajaksi. Luotolaiset tietävät jo, että ihmisten täytyy puhua toistensa kanssa, ettei taakka käy liian raskaaksi. Monan on se vielä opittava.
Jää osoittaa, että hienoon kirjaan tarvittava dramatiikka syntyy ihan tavallisesta arjesta – kun sen osaa.
KIRJA Päivi Istala , tuttu radioääni ja moneen kulttuurihankkeeseen ehtinyt vaikuttaja, on kirjoittanut muistelmansa. Ristivetoa on samalla myös kappale suurten ikäluokkien historiaa. Se maalaa laajemminkin tuttuja maisemia 1960- ja 1970-luvuilta, jolloin suurta muutosta odotettiin.
Kirjassa riittää radionimiä ja ohjelmia. Mielenkiintoista sinänsä, mutta suurimman vaikutuksen ainakin minuun teki Istalan avoimuus.
Omia erehdyksiä ja ymmärtämättömyyksiä ei silotella eikä peitellä. Istala kertoo avioliittonsa vaikeat vuodet tavalla, joka puristaa lukijankin sydäntä. Mies joi, löi ja nainen kesti, sillä asetelma muistutti lapsuuden kodin ilmapiiriä. Samalla sitä miestä vielä rakastikin, ainakin ajoittain.
Istala saattaa jotain tekoa hävetä tai katuakin, mutta hän on löytänyt Ulla-Lena Lundbergin kanssa saman lempeän ajatuksen: ”Luultavasti on niin, että ihminen valitsee kulloisenakin hetkenä ja aikana sen vaihtoehdon, joka juuri silloin tuntuu parhaalta ja oikealta. Jälkeenpäin näkee asioissa jo muutakin, mutta kun tilanne on päällä, valitsee parhaan mahdollisen.”
Kun tämän ymmärtää, pystyy rehellisyyteen. Komeaa luettavaa on myös kertomus Istalan luisumisesta alkoholismiin ja selviämisestä kuiville. Samantapaiseen suoruuteen pystyvät monet tämän sairauden kanssa silmäkkäin joutuneet. ”En tiedä toista niin salakavalaa tautia kuin alkoholismi”, myöntää Istala.
Ristivetoa näyttää hienosti myös elämän kerroksellisuuden: kotona ja omassa elämässä voi olla katastrofi, mutta töissä osataan ja jaksetaan. Yksi nimilappu ei koskaan selitä ihmistä.
Mitä sitten Päivi Istala ihmisiltä ja erityisesti radiossa työtätekeviltä odottaa? Kirjan perusteella se voisi olla sivistystä, sydäntä, rohkeutta ja mielen avaruutta.
KIRJA Anne Mattsson on tehnyt Seela Sellasta poliittisen historian lisensiaatintutkimuksen Seela Sella ja selustansa – Näyttelijän elämäkerta ja elämäkaaripsykologia . Tutkimus on luettavissa verkossa. Sen lisäksi hän teki suurta yleisöä varten mielenkiintoisen elämäkerran Seela Sella sellaisenaan .
Kirja luo ehjän kuvan jo nuoresta asti teatteriin halunneesta ihmisestä, joka tiesi mihin tahtoi ja pyrki sinne määrätietoisesti. Näinkö todella?
Samalla lukija saa hyvän käsityksen taustajoukkojen merkityksestä. Oli tukea antava mummo ja täti. Seela Virtasen äiti, vähintään yhtä tarmokas Hilpi Koskinen , nosti tytärtään esiintymään, kuljetti teatterissa ja maksoi hänen koulutuksensa, jopa treenasi tämän kanssa. Täyttikö tytär äidin unelman?
Samaa tukea jatkoi aviomies Elis Sella , joka hoiti lapset ja kodin ja ihaili vaimoaan yli kaiken.
Mattssonin elämäkerrassa näkyy myös armoton taiteilija, joka jättää sivuun kaiken, mikä uhkaa vaarantaa tulevan esityksen. Miehen 50-vuotisjuhlat tai kylään tulleet ystävät eivät muodosta poikkeusta.
Kirjan äärellä miettii myös, miten paljon kodin aatemaailma vaikuttaa ja mikä paikka jää silloin irtautumisen kapinalle. Elämä muotoutuu näyttelijälläkin käytettävissä olevista eväistä, mutta valinnat jokainen tekee itse.
Ulla-Lena Lundberg: Jää. Suomentanut Leena Vallisaari. Teos & Schidts & Söderströms 2012. 366 s., 28,40 e
Päivi Istala: Ristivetoa. Muistelmia. Siltala 2012. 536 s., 26,30 e.
Anne Mattson: Seela Sella sellaisenaan. Siltala 2012. 308 s., 27,90 e.
Jaa tämä artikkeli: