Lukkojen takana
Vartija Kaarina Jokinen työskentelee vankilan eri osastoilla. Hän pitää siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia.

Vartija Kaarina Jokinen työskentelee vankilan eri osastoilla. Hän pitää siitä, että työpäivät ovat vaihtelevia.

Lukkojen takana

Vanginvartijan työpäivä on hyvä, kun ei tapahdu mitään poikkeavaa.

Vantaalainen Matti on herännyt sellissään puoli kuudelta. Aamuvirkku mies on odotellut seitsemään, ennen kuin vartijat ovat avanneet oven.

Kun Matti tuotiin tutkintavangiksi vuosi sitten, hän istui ensin sellissä 23 tuntia vuorokaudessa. Ulkoiluun oli lainmukaisesti tunnin oikeus.

Nykyisin hän toimii putsarina ja selli pysyy iltapäivään asti auki.

– Minun katsottiin olevan rauhallinen kaveri, joka tulee muiden kanssa juttuun.

Aamulla hän on ensitöikseen jakanut puurot osastolle. Sen jälkeen hän on siivonnut, ja puoli yhdeltätoista edessä on lounaan jakelu.

Neljältä Matti suljetaan takaisin selliin. Ilta kuluu kirjeitä kirjoitellessa, ristikoita tehdessä ja televisiota katsellessa. Valot hän sammuttaa yhdeksän–kymmenen aikoihin.

Miltä tuntuu tietää, ettei pääse ulos?

– Totta kai se rajoittaa, mutta siihen tottuu, Matti sanoo.

Vierailuja pitää anoa

Tutkintavangin kontakteja voidaan rajata, jotta rikostutkinta ei häiriinny. Vierailuja saatetaan esimerkiksi sallia asianajajan lisäksi vain lähiomaisille.

Matti on saanut nähdä kihlattuaan valvomattomissa perhetapaamisissa. Perhehuoneessa on jääkaappi, kahvinkeitin, sänky ja lasten huonekaluja. Vanki voi omalla rahallaan tilata sinne kanttiinista syötävää.

Osastolla Matti käyttää omia vaatteita, mutta perhehuoneeseen pitää laittaa vankilan asu. Näin tavaroiden salakuljettamisen riski vähenee.

Jos perhetapaamista ei myönnetä, vanki voi anoa tapaamista pleksilasin takaa tai ryhmätapaamishuoneessa. Pleksihuone on suosittu, koska siellä keskustellaan ilman vartijaa ja ryhmätapaamistilan meteliä.

Rankinta on toimettomuus

Vantaan vankila on miesten tutkintavankila. Osa osastoista on niin kutsuttuja suljettuja osastoja ja osa avo-osastoja.

Talosta löytyy päihteettömyyteen sitoutuneiden motivoiva osasto sekä alle 21-vuotiaiden nuoriso-osasto. Matkaselliosastolle majoittuu muista vankiloista tulleita käräjämatkalaisia ja poliisin tuomia vankeja.

Lähtökohtana on, että ennen lainvoimaista tuomiota tutkintavankia pidetään syyttömänä. Mahdollista rangaistusta siirrytään suorittamaan vankeusvankilaan.

Vankeusvankiloissa kaikki vangit työskentelevät tai opiskelevat arkisin. Tutkintavankilassa työskentely on vapaaehtoista.

Moni vanki kokee työnteon mielekkäänä. Mutta esimerkiksi vankipyykin käsittelyyn ja keittiölle on joinakin vuosina ollut vaikea löytää tekijöitä.

Vankilan verstaalla kootaan alihankintatyönä kytkimiä tehtaiden käyttöön, pakataan ruuveja sekä tehdään metalli- ja puutöitä.

Työstä vangit saavat pienimuotoista korvausta. Lisäksi heille kertyy kaksi sellilomapäivää kuukaudessa. Tavallisesti suljetun osaston vangit ovat sellissä, kun eivät tee töitä. Lomapäivinä he saavat liikkua osastollaan.

Hovioikeuden päätöstä odottavalle Matille työnteko sopii.

– Tein siviilissä pitkiä työpäiviä. Rankinta täällä on toimettomuus.

Vartija tekee ihmissuhdetyötä

Vartija Kaarina Jokinen päivystää psykiatrisen sairaalaosaston valvomossa. Hän on juuri ulkoiluttanut vankeja ja huolehtii seuraavaksi niistä, jotka ovat pyytäneet lupaa puheluun.

Jokinen tekee kolmivuorotyötä eri osastoilla. Hän kuvaa työtään ihmissuhdetyöksi.

– Teen työtä erilaisten ihmisten kanssa. Jokainen vartija myös työskentelee omalla persoonallaan.

Vartijalla on hänen mukaansa valtaa mutta myös vastuu. Mielivaltaisesti ei voi toimia.

Turvallisuuden vuoksi vangit on hyvä tuntea. Muuten Jokista ei kiinnosta, mistä miehiä syytetään.

– Henkilökohtaiset tunteet eivät ohjaa työtä. Pyrin suhtautumaan vankeihin tasa-arvoisesti. Onneksi minun ei tarvitse olla se, joka tuomitsee.

Työpäivien kiireellisyys vaihtelee. Pääosin työvuorot sujuvat ilman isoja järjestyshäiriöitä.

– Minulla on hyvä työpäivä silloin, kun ei tapahdu paljon, Jokinen tuumii.

Katajanokkaa nykyaikaisempi laitos

Matin edellisestä vankilareissusta on viisitoista vuotta. Silloin Vantaan vankilaa ei ollut. Tutkintavankila siirtyi Katajanokalta Itä-Hakkilaan vuonna 2002.

– Katajanokalla tarpeet tehtiin ämpäriin. Täällä on suihku ja vessa joka kopissa, Matti toteaa.

Paljusellejä on yhä käytössä joissakin vankiloissa. Suomi on saanut siitä Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta nuhteita.

Matin osaston vangit saavat maanantaisin lainata vankilan kirjaston kirjoja. Tiistaisin ja perjantaisin on punttisalivuoro. Keskiviikkoisin on siivouspäivä ja torstaina on mahdollisuus pelata sählyä tai sulkapalloa.

Syksyllä tuhannet ihmiset jakoivat Facebookissa päivitystä, jossa vertailtiin vanhustenhoitoa ja vankilaoloja. Vankien väitettiin elävän luksusoloissa.

Vankilapastori Marko Meijerin ja vartija Kaarina Jokisen mielestä on törkeää, jos vanhuksia kohdellaan huonosti. Silti vertaaminen ei ole mielekästä. Meijer haistaa keskustelussa koston mentaliteetin. Jokinen kysyy, millainen rangaistus on riittävä.

– Pitäisikö vankien olla eristyssellissä alasti? Ymmärrän rikosten uhrien tunteen, ettei mikään rangaistus riitä. Se on inhimillistä, mutta sivistysvaltion lainsäädäntö takaa vangeillekin perusoikeudet.

Keskustelulle on tarvetta

Valtion palkkalistoilla oleva vankilapappi tarjoaa keskusteluapua, koordinoi laitoksen hartaus- ja jumalanpalveluselämää ja palvelee uskontokuntaan katsomatta. Tarvittaessa hän järjestää paikalle vangin oman uskontokunnan edustajan.

Pastorin kanssa ei ole pakko puhua hengellisistä asioista. Vanki voi kertoa esimerkiksi ahdistuksestaan.

Syyllisyyden käsittely on tärkeää, mutta sen aika ei välttämättä tule tutkintavankeudessa.

– Syyllisyyttä voi olla vaikea käydä läpi, kun valmistautuu puolustautumaan oikeudessa, Marko Meijer miettii.

Vankilassa käy myös seurakuntien työntekijöitä. Vantaan seurakuntien päihde- ja kriminaalityöntekijä Eeva Nurminen pitää joka toinen viikko hartaushetken motivointiosastolla.

– Hengelliset kysymykset nousevat helposti esiin osastolla, jossa miehet haluavat toipua päihteiden käytöstä, Nurminen sanoo.

Ulkomaalaisia vankeja on paljon

Vantaan vankilan virallinen paikkaluku on 166.

– Ensimmäisinä vuosina ylipaikoilla saattoi olla yli sata vankia, ja jossakin vaiheessa meillä oli melkein 300 vankia, vankilanjohtaja Tuomo Junkkari kertoo.

Tilanne helpottui, kun sakkovangit alettiin ohjata Sörnäisiin, Jokelaan ja Riihimäelle. Myös lakimuutos vähensi sakkovankeja.

Nyt sakkovankeuden palauttamista on esitetty Suomessa uudestaan.

– Ymmärrän kauppiaiden tuskaisuuden, kun varkaat eivät joudu vastuuseen, Junkkari toteaa.

Ehdotuksen toteutuessakin sakkovangit sijoitettaisiin todennäköisesti muihin vankiloihin.

Ulkomaalaisten vankien osuus on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Jopa puolet vangeista on ulkomaalaistaustaisia.

Kurinpidolliset toimet sallittiin tutkintavankiloissa vuonna 2006. Nyt rikkomuksista seuraa Matin mukaan rundia eli eristystä.

Häntä itseään ei ole tarvinnut rangaista.

– Eristyssellissä on vain vessanpytty. Ei mitään muuta, Matti tietää.


Matin nimi on muutettu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: