Lumikki helvetillisessä metsässä
Yhdysvaltalainen Walt Disney on monesti mielletty pinnalliseksi ja myyttejä oikovaksi liikemieheksi. Todellisuudessa tämä viihdeimperiumin luoja oli kuitenkin myös herkkä ja kunnianhimoinen taiteilija-organisaattori, joka pyrki aina olemaan alansa paras.
Disney ei ollut kasvanut kuvataiteen, klassisen musiikin tai kirjallisuuden parissa. Eivätkä ne oikeastaan häntä edes kiinnostaneet. Mutta hän tarvitsi niitä — ollakseen arvostettu eikä pelkästään suosittu.
Disney ihastui Eurooppaan, kun hän ensimmäisen maailmansodan aikana toimi Ranskassa ambulanssinkuljettajana. Myöhemmin hän kuljetti rakastamastaan maanosasta satoja taidekirjoja studioittensa käyttöön.
Disney käytti tuotannossaan eurooppalaista lastenkirjallisuutta, mutta Disney-animaa-tioissa on lukuisia viittauksia myös eurooppalaiseen kuvataiteeseen. Läpimurtoelokuvastaan Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä (1937) alkaen Disney otti vaikutteita niin 1200-luvun veistoksista kuin 1800-luvun romantikkojen teoksistakin. Tästä kertoo Taidemuseo Tennispalatsin hieno näyttely.
Lumikkia pakokauhukohtauksessa vaanivat puut tuovat mieleen Gustave Dorén kuvituksen Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän Helvetti-osaan. Pinocchion (1940) kylässä puolestaan on piirteitä saksalaisen Pieter Brueghelin maalaismaisemista. Viidakkokirjan (1967) maisemilla ja värikylläisyydellä on esikuvansa Henri Rousseaun naivistisessa taiteessa.
Disneyn kunnianhimoisin animaatio on Fantasia (1940), jossa muun muassa Leopold Stokovskin ja Igor Stravinskin musiikkiin yhdistettiin surrealistisesti värittyneitä eläintarinoita.
Fantasiaan suunniteltiin myös jatko-osaa. Se jäi kuitenkin toteutumatta, vaikka Disney oli jo ehtinyt pyytää siihen yhdeksi musiikilliseksi kehykseksi Jean Sibeliukselta Tuonelan joutsenta.
Walt Disney ja Euroopan taide 31.5. asti Taidemuseo Tennispalatsissa, Salomonkatu 15
Jaa tämä artikkeli: