Lumimiehen päätä ei huimaa
Lumi pöllähtelee, kun Jorma Repo työtovereineen pudottelee täysiä lapiollisia jalkakäytävälle Munkkiniemen puistotie 19:n katolta. Taivaalta tupruttaa lisää, mutta putoamisvaarassa oleva lumimassa on saatava alas kuusikerroksisen talon katon reunalta.
– Lunta ja jäätä pudotetaan katoilta aina kun ne ovat riski alhaalla kulkeville tai kattorakenteille, lumenpudotuksiin ja kattokorjauk-siin erikoistuneessa Kattopark Oy:ssä työskentelevä Repo kertoo.
Kymmenen vähälumisen talven jälkeen lumitöitä riittää jo neljättä talvea. Kausi kestää joulu-tammikuusta maaliskuun puoliväliin. Repo tuntee lumen ominaisuudet yli neljänkymmenen vuoden työkokemuksen perusteella. Nuoskalumi on raskainta lapioida ja pudotessaan painavaa kuin betoni. Kevyttä pakkaslunta pudottelee leikiten.
Vaarallisimpia ovat jääpuikot ja jäämassat, joita syntyy katoille ullakkotiloista vuotavan hukkalämmön seurauksena. Repo etsii puhelimestaan esiin viimetalvisen kuvan.
– Tässä meni pään kokoinen jäälohkare parkkeeratun Audin katosta läpi. Onneksi kohdalla ei ollut jalankulkija. Myös katolta putoava märkä lumi voi olla hengenvaarallista.
Katonharjalla useimpia huimaisi, mutta ei Jorma Repoa. Nuoresta saakka korkeuksissa kiipeillyt savolaissyntyinen mies tekee talvet lumitöitä ja korjaa kesät kattoja. 56-vuotiaana pieni jännitys tuntuu enää joka talven ensimmäisellä keikalla.
– Enemmän jännittää kavereiden puolesta, varsinkin uusien. Tulokkaista huomaa päivässä, sopivatko he alalle.
Repo ei ole joutunut uransa aikana vaaratilanteisiin. Kattotöissä pärjää hänen mukaansa hyväpäinen ja järkevä työmyyrä. Katolle mennään aina valjaiden ja turvaköyden kanssa, eikä koskaan yksin. Turvaköysi on pidettävä riittävän lyhyenä. Aina on muistettava, että alas pääsee liukkaalla katolla helposti, ylöspäin on vaikeampaa.
– Turvallisuus ja vakuutukset ovat alalla yleensä kunnossa. Yhdelläkään firmalla ei ole varaa tinkiä niistä.
Lapion lisäksi kuminuija on ainoa sallittu työväline. Terävämmillä välineillä saadaan aikaan vain reikiä kattopeltiin.
– Ennen lumitöitä hoitivat peltisepänliikkeet. 90-luvulla alkoi tulla kattotöihin erikoistuneita yrityksiä. Alalla on liikkunut myös pääasiassa virolaisia halpatyöfirmoja, joiden ammattitaidottomuuden jälkiä olen itsekin paikkaillut.
Alamiehen pilli soi kadulla kerran ja varoittaa jalankulkijasta. Lumen pudottelu loppuu välittömästi. Kaksi vihellystä tarkoittaa, että töitä voi jatkaa.
– Alhaalla on aina vähintään yksi vahti, yleensä useampia. Joissakin kohteissa joudutaan pysäyttämään liikenne. Ala- ja ylämiehet vuorottelevat, sillä alhaalla tulee helposti vilu. Lapioidessa lämpenee.
Revon mukaan vahdit saavat olla tarkkana, sillä ihmiset painelevat välillä suoraan pudotusväylälle varoituksista ja puomeista huolimatta.
– Varoituskyltit kannattaa ottaa tosissaan, vaikka ne olisivat olleet talon nurkalla parikin viikkoa lumen putoamatta. Taloyhtiöiden pitäisi teettää pudotustyö hyvissä ajoin. Jos odotellaan, että Luoja hoitaa homman, säästetään väärässä paikassa.
P.S. Harrastan biljardin pelaamista. Kotikulmillani Pikku Huopalahdessa sijaitsevassa Feltbayssa on kaupungin paras pöytä.
Nautin penkkiurheilusta, varsinkin jalkapallon mestareiden liigan seuraamisesta.
Odotan jo eläkkeelle pääsyä.
Anu Heikkinen
Jaa tämä artikkeli: