Luonnon peilissä
Henry David Thoreau rakasti metsää ja järviä. Hänelle luonto oli sielunpeili.
Japanin kielessä on sana karoshi, joka tarkoittaa liiallisesta työnteosta aiheutuvaa kuolemaa. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2007 Japanissa oli 147 karoshin uhria, mutta arvioiden mukaan luku on todellisuudessa suurempi.
Vaikka kiireinen elämä on monella tapaa ihailtua ympäri maailmaa, nykytrendeihin on livahtanut myös termi downshifting. Se tarkoittaa elämän kohtuullistamista. Yhä useampi on alkanut kyseenalaistaa täyteen varatun kalenterin, maineen tavoittelun ja rahan perässä juoksemisen.
Henry David Thoreau (1817–1862) on downshiftauksen yksi suuri esikuva. Hän kyllästyi päämäärättömään maineen ja mammonan tavoitteluun. Saatuaan luvan oleilla tuttavansa mailla Walden-järven rannalla hän lainasi kirveen ja rakensi itselleen mökin. Siellä eletystä ajasta Thoreau kirjoitti kirjan nimeltään Walden — Elämää metsässä.
Kirja on luontokirjallisuuden klassikko ja eräänlainen vertailupiste, johon kaikkea muuta ympäristöajattelua peilataan. Luontokuvausten ja päiväkirjamerkintöjen lisäksi kirjassa on piinkovaa omaa aikaansa ruotivaa analyysia.
Läjä kirjoja ja mahtavat maisemat
Kirjapaja on tänä vuonna julkaissut Waldenista uuden suomennoksen. Aikaisempi käännös oli kieleltään hieman vanhahtava, joten päivitys oli paikallaan.
Kirjan suomentanut Antti Immonen kertoo kiinnostuneensa Thoreausta jo parikymmentä vuotta sitten, kun hän sai ystävältään divarista hankitun Waldenin vanhan suomennoksen.
— Aloin sitten lueskella myös muita Thoreaun tekstejä alkukielellä ja päätin suomentaa hänen klassikkoteoksensa uudelleen.
Yhdysvaltalaisen Thoreaun elämä oli monella tapaa erikoinen. Hän opiskeli Cambridge Collegessa Yhdysvalloissa ja valmistuttuaan sieltä toimi luokanopettajana. Hänet kuitenkin erotettiin työstään, koska hän ei suostunut kurittamaan oppilaita fyysisesti. Lyhyiden työsuhteiden ja erilaisten hanttihommien jälkeen Thoreau rakensi mökin Walden-järven rannalle ja asui siellä reilut kaksi vuotta. Näistä kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan vuonna 1854.
Thoreaun elämänvaiheiden perusteella voisi arvella, että hän lähti pettyneenä metsään ja alkoi sättiä toisia, koska ei menestynyt työelämässä.
— Luen itse häntä toisin, Immonen sanoo.
— Metsään meno oli tietoinen kokeilu, kuinka ihminen voisi elää tavallista paremmin. Olennaista on, että vaikka hän solvaa muita, hän on onnellinen omasta kohtalostaan ja pitää itseään etuoikeutettuna. Hänellähän on metsässä kaikki aarteet, mitä ihminen tarvitsee, mustikat, kalat, läjä kirjoja ja mahtavat maisemat.
Onko vaatimattomuuteen varaa?
Thoreau on edelleen erittäin ajankohtainen. Vaikka kirjan kirjoittamisesta on vierähtänyt toistasataa vuotta, nykyisessä ajan hengessä on paljon samaa.
— 1800-luvun Yhdysvalloissa ja nykyään joka puolella maailmaa uskotaan edistykseen ja tekniikkaan. Sen vastapainoksi luontoarvot ovat nousseet pinnalle, Immonen sanoo.
— Ja elämän henkisen merkityksen etsintähän on yleismaailmallista ja ajasta riippumatonta.
Thoreaun ihanteiden mukaan eläminen muistuttaa esimerkiksi Pentti Linkolan ihanteiden mukaan elämistä, eli omavaraisuutta ja vähään tyytymistä. Immonen myöntää, että nykykaupunkilaisen on hankala ruveta toteuttamaan sellaista elämäntapaa.
— Pitää olla aika lailla rahaa, että pystyy hankkimaan itselleen metsämökin ja riittävän ison maapalstan, kellarin, halkopinon, veneen, kalastusvehkeet sun muut vehkeet ja pystyy irtisanoutumaan päivätöistä
Toisaalta Immosen mukaan voidaan ajatella, ettei ihanteita tarvitsekaan saavuttaa täydellisesti, vaan ihanteita luodaan siksi, että olisi ylipäätään jotain järkevää tavoiteltavaa.
— Jokaisen on toteutettava ihanteitaan oman tilanteensa ehdoilla, hän sanoo.
— Ja pitää muistaa, että elämänfilosofian kannalta voisi olla kivempaa asua metsämökissä kuin esimerkiksi Korsossa kerrostalossa, mutta nykyisellä maailman väkimäärällä olisi tuskin fiksua, että kaikki ihmiset asuisivat pusikoissa hatarissa lautamajoissa ja kaataisivat kaikki metsät polttopuiksi.
Lattean arkielämän yläpuolella
Thoreau kritisoi omaa aikaansa, puhuu paljon itsestään, kirjoittaa päiväkirjaa ja tekee luontohavaintoja. Mihin hän pyrkii?
— Thoreaun mukaan ihmisen tulee tavoitella itsetuntemusta, Immonen toteaa.
— Luonto on hänen peilinsä, ja hän käyttää pitkälti luontoa kuvatakseen omia sielunliikkeitään. Harjoittaessaan sielullisia kykyjään ihminen tulee samalla nousseeksi lattean arkielämän yläpuolelle.
Immonen kertoo käännösprosessin olleen työläs, mutta antoisa. Hän on tehnyt luettavuuden parantamisen lisäksi suuren työn kootessaan kirjan loppuun runsaasti selityksiä, jotka avaavat Thoreaun ajattelua nykylukijalle. Kirja sisältää ajatuksia muun muassa antiikin mytologiasta, itämaisesta ajattelusta ja englantilaisen kirjallisuuden klassikoista.
— Walden on itselleni siitä poikkeuksellinen teos, että vaikka olen ruotinut sitä melko perusteellisesti ja lukenut sen monta kertaa, se jaksaa yllättää pohdinnoillaan yhä uudelleen.
Thoreau rakasti luontoa. Tätä taustaa vasten on traagista, että hän sairastui tuberkuloosiin vilustuttuaan metsäretkellä. Thoreau kuoli 44-vuotiaana.
Jaa tämä artikkeli: