Perusasia pitää tiellä. Heikki Hiilamo odottaa sen tasoista perusturvaa, että sillä pärjäisi ilman toimeentulotukea. Kuva: Esko Jämsä
Luottamus koetuksella
Koska kuka tahansa meistä voi pudota, pitäisi lähimmäistä auttaa. Se olisi oikeaa yhteisön moraalia.
Vanhassa Suomessa pidettiin huoli myös vähäväkisistä. Kerjäläiselle annettiin kylillä leipäpala, vaikka nälkä kurni omassakin mahassa. Tiedettiin, että ”tasan ei käy onnen lahjat”.
Apua annettiin tietoisena siitä, että joskus sitä saattaisi tarvita itsekin. Tälle ajatukselle pohjautui hyvinvointi-Suomen rakentaminen.
Nyt on toisin. Luottamus avunantoon hädän hetkellä on koetuksella, arvioi Diakonia-ammattikorkeakoulun johtaja, dosentti Heikki Hiilamo.
Joskus elämään kertyy reilulla kauhalla sattumia. Yksi menettää työnsä, kun yritys siirtyy globaaliin tapaan Kiinaan. Toinen sairastuu ja menettää työkykynsä. Talous pettää.
– Käy niin sanotusti huono tsäkä, Hiilamo selvittää.
Mitä tehdään, osoitetaanko empatiaa ja ojennetaan auttava käsi?
– Ei. Yhä useammin ajatellaan valitettavasti, että se on jotenkin ihmisen oma vika, kuvaa köyhyys- ja perhetutkimukseen perehtynyt dosentti.
Entä kun käy niin sanotusti hyvä tsäkä? Hannu hanhi saa lottovoiton tai hyvän työpaikan optiovoittoineen?
– Silloin ajatellaan, että se on hänen omaa ansiotaan.
On paljon miellyttävämpää samastua onnenpekkaan kuin luuseriin. Häviäjä jätetään helposti selviämään omillaan.
Tässä on ristiriita, Hiilamo analysoi. Oikeasti meidän kuuluisi suhtautua kumpaankin tapaukseen samalla tavalla: kyseessä on silkka sattuma tai sattumien ketju.
Yksi syntyy tai osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, toinen väärään. Koska kuka tahansa meistä voi pudota, pitäisi lähimmäistä toki auttaa. Se olisi oikeaa yhteisön moraalia, kristillistä moraalia, filosofisesti perusteltua moraalia – inhimillistä moraalia. Että tehtäisiin, mitä toivottaisiin itselle tehtäväksi vastaavassa tilanteessa.
Tällaista yhteisöllistä moraalia odotti moni köyhyysloukkuun pudonnut, kun sosiaaliturvan uudistamista pohtimaan asetettiin 2007 Sata-komitea.
Heikki Hiilamo vaikutti asiantuntijana komitean perusturvajaostossa. Tavoitteena oli parantaa ja yksinkertaistaa kansalaisten perusturvaa niin, että esimerkiksi ikääntyvä pitkäaikaistyötön voisi pärjätä työmarkkinatuella säällisesti turvautumatta jatkuvasti toimeentulotukeen. Tai että yksinhuoltajaäiti voisi perheensä taloutta kohentaakseen ottaa vastaan osa-aikatyön ilman kotihoidontuen menetystä.
– Mitä kauempana suomalainen on työmarkkinoista ja mitä pienipalkkaisemmassa työssä hän on ollut, sitä todennäköisemmin hän on köyhä, summaa Hiilamo.
Työhaluista, sosiaaliturvan varassa elävää ihmistä rangaistaan kahdella tapaa. Hän ei voi kasvattaa tulojaan, koska silloin vähennetään vastaavasti sosiaaliturvaa. Ponnistelu ei näy yhtään elintasossa. Lisäksi kannustinloukussa pyristelevää syytetään loisimisesta yhteiskunnan varoilla.
Suomalainen köyhä on siten pultattu poteroonsa pahnan pohjimmaiseksi.
– Nykyään toimeentulotukea myönnetään niin, että tulot nousevat vähintään 419 euroon kuukaudessa. Ei tällainen summa ketään houkuttele tahallaan lorvailemaan, Hiilamo arvioi.
Isossa-Britanniassa sosiaaliset etuudet nousevat, kun ihminen alkaa saada vähänkin ansiotuloja. Näin kansalaisella on aidosti mahdollisuuksia parantaa asemiaan.
– Miksei meilläkin voitaisi kokeilla tällaista Ison-Britannian mallia? Valtiovalta kuuluttaa innovaatioiden perään. Tässä olisi yksi kokeilemisen arvoinen, Hiilamo sanoo.
Oikeansuuntaisia askeleita otettiin jo Sata-komitean työssä. Puolison tulot eivät enää pienennä työmarkkinatukea. Asumistukea yksinkertaistetaan ja myös korotetaan – ”toivottavasti”, Hiilamo lisää. Komiteassa sovittiin myös takuueläkkeestä, mikä nostaa kaikkein pienimpien eläkkeiden tasoa.
Tärkein perusturvauudistus jäi kuitenkin vielä haaveeksi: sen tasoinen perusturva, että sillä pärjäisi ilman toimeentulotukea. Silloin toimeentulotuki palaisi alkuperäiseen rooliinsa viimesijaiseksi hätäavuksi, joka perustuu avunhakijan äkillisiin lisämenoihin eikä liian pieniin tuloihin.
Seuraava etappi on uusi hallitusohjelma. Siitä riippuu tulevaisuuden suunta. Mennäänkö kohti täysin kahtia jakautunutta yhteiskuntaa vai lähdetäänkö siitä, että olemme samassa veneessä. (Jotta me voisimme itse kukin luottaa hädän hetkellä apuun, jonka varassa ponnistaa kohti parempaa).
Uudet hallitusneuvottelut ovat vielä kaukana. Ensin tarvitaan vaalit. Köyhyystutkijan kasvoilla käväisee poikamainen hymy, kun hänelle kehtaa esittää leikistä luopumista.
– Jos ei usko myönteiseen muutokseen, voi heittää kirveen kaivoon.
Taustatyö perusturvan uudistamiseksi jatkuu kansalaisyhteiskunnassa, järjestökentässä ja tutkimusyksiköissä. Pessimismille ei ole sijaa.
Leija Kiuru
Jaa tämä artikkeli: