Luotu ei synny ilman Luojaa
Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla selviteltiin 9.5. eräiden eturivin tiedemiestemme näkemyseroja maailmankaikkeuden olemuksesta. Debatissa sivuttiin lyhyesti myös solipsismia.
Tämä tieteentekijöiden jo Sokrateen ajoista lähtien käyttämä termi on varsin kiistanalainen, mutta se kuuluu kuvaan edelleenkin lähinnä väljän ja laaja-alaisen tulkintansa ansiosta. Se korostaa oman tajunnan ja minän olemassaoloa määrittäen muiden kuin omakohtaisten havaintojen olevan vain kuviteltua todellisuutta.
Käytännössä tämä on ilmeisesti tulkittavissa esimerkiksi Jeesuksen tekojen osalta kuvitteluksi tieteen kaipaamien fysikaalisen ja matemaattisen maailman kriteerien puuttuessa. Jos tällä linjalla jatketaan, päädymme ennen pitkää siihen, että apostolit puhuvatkin meille palturia Raamatun sivuilla.
Toisaalta voidaan myös kysyä, onko yllämainittu teoria tässä suhteessa aukoton. Ottakaamme esimerkiksi kantasolut ja niiden merkitys koko luomakunnalle. Voidaan suoraan kysyä, mistä ja miten niihin on syntynyt se suunnaton informaation määrä, jonka kaikki aistimme aivoja myöten tarvitsevat toimiakseen.
Charles Darwin oli aikanaan viisas mies, mutta hänkin oli erehtyväinen, niin kuin me kaikki olemme. Nykytutkimuksellekin yllämainittu kysymys on auennut vain pystyäksemme toteamaan, etteivät mutaatiot ja luonnonvalinta riitä selittämään kyseisen informaation tasoa. Kenenkään päähän tuskin kuitenkaan syntyy ajatusta siitä, että luomakunta ihminen mukaan lukien onkin vain kuvittelua.
Mauno Aholainen
Jaa tämä artikkeli: