Luterilainen pelastusrengas
Rukoushelmet ovat ruotsalaisen piispan Martin Lönnebon lahja 2000-luvun luterilaisille kristityille. Ajatus helmistä kiteytyi vuonna 1995, kuin Lönnebo joutui viikkojen ajan pitämään myrskyä pienellä Välimeren saarella. Parempia ilmoja odotellessa kirkastui ajatus ihmisen henkisestä pelastusrenkaasta. Frälsarkransen onkin rukoushelmien ruotsinkielinen nimi.
Helminauhassa on kahdeksantoista helmeä, joilla jokaiseen liittyy lyhyt, yksinkertainen rukous. Rukoushelmet toimivat perinteisen rukousnauhan tavoin. Ihminen voi sormeilla nauhan läpi, ja käydä mielessään läpi helmien rukoukset. Tai voi tarttua juuri siihen helmeen, joka juuri nyt tuntuu tärkeältä.
Vaikka nuoret ovat ottaneet helmet omikseen, niitä käyttävät myös lapset ja aikuiset. Seurakuntien toiminnassa helminauhojen kokoaminen voi olla vaikkapa retriitin teema. Mikään ei estä kokoamasta rukoushelminauhaa kotona. Verkosta ja kirjallisuudesta löytyy ohjeita niin helminauhan tekemiseen kuin sen sisältöön ja käyttämiseen.
Rukoushelmet ovat oman hengellisen elämän hoitamista, asettumista vuoropuheluun Jumalan kanssa.
Rukoukseen johdattavien helmien viisaus piilee niiden käytännöllisyydessä ja moninaisuudessa. Rukouksesta tulee helmien avulla jotakin konkreettista, sananmukaisesti käsin kosketeltavaa. Ne ovat kuin nykyajan katekismus, joka johdattaa ihmistä eteenpäin.
Rukoushelmien englanninkielinen nimi tarkoittaa elämän helmiä. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka erilaisista helmistä punottu nauha tarjoaa kiinnepisteen elämän eri tilanteisiin. Elämämme helmet koostuvat rakkaudesta, yksinäisyydestä, pimeydestä, huolettomuudesta ja hiljaisuudesta. Kasteen, ylösnousemuksen ja myös Jumalan helmi on samassa ketjussa muiden kanssa. Kaikella on oma aikansa, kuten helmillä paikkansa nauhassa.
Martin Lönnebo kutsui rukoushelmiä pelastusrenkaaksi. Joillakin ne varmaan kuluvat käytössä ja puuhelmien väri hioutuu pois sormien kosketuksesta. Mutta myös yöpöydän laatikkoon tai taskun pohjalle jäänyt rukoushelminauha saattaa löytyä sormiin juuri oikeana päivänä, kuin pelastusrengas.
Urpu Sarlin
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: