Luther kehotti hallitusta kuulemaan kansaa

Luther kehotti hallitusta kuulemaan kansaa

Luther naulasi teesinsä 31. lokakuuta 1517 Wittenbergin linnankirkon oveen. Samaan aikaan hän rohkeni lähestyä hallitsijaansa, Saksin vaaliruhtinasta Fredrik Viisasta. Kirjeessään Luther asettui ajamaan rohkeasti kansan asiaa. Hän kertoi kuulleensa hälyttäviä uutisia juomiin kohdistuvasta lisämaksusta, mikä suunnitelma oli suututtanut kansan.

Lutherin neuvo on todellinen taidonnäyte ja kaikki saksalaisittain yhdessä lauseessa. Hän pyytää, ettette Jumalan nimissä anna asioiden kehittyä edelleen, mikä raastaisi minun ja monien teille myötämielisten sydäntä, sillä myös tämä (uusi) rasite on viime päivinä suuresti rapisuttanut mainettanne ja suosiotanne.

Luther tunnustaa kyllä ruhtinaan asiantuntemuksen: Jumala on suonut teidän Armollenne niin suuren viisauden, että se näkee näissä asioissa pidemmälle kuin minä tai ehkä kukaan alamaisistanne.

Tämä ei päde kuitenkaan aina: mutta voi toki olla niin, ja Jumala haluaa niin, että suuri viisaus tulee joskus pienemmän älyn johtamaksi. Luther ottaa tueksi siis Jumalan: jotta kukaan ei luottaisi vain itseensä, vaan yksin Jumalaan, Meidän Herraamme.

Onkin kansan etu, että sillä on hyvä johtaja. Luther lopettaa siihen, että hallitsemisellakin on paitsi maallinen, myös taivaallinen funktio: Jumala, suojatkoon Teidän Ruhtinaallisen Armonne terveenä meidän hyödyksemme ja vieköön sen jälkeen hänen sielunsa autuuteen. Eli kansaa kannattaa kuunnella, se on Jumalankin tahto!

Seppo Väisänen

Jaa tämä artikkeli: