Värikäs ura. Margot Käßmann on kokenut elämässään nousuja ja laskuja. Kuutisen vuotta sitten hän sai tietää sairastuneensa rintasyöpään, vuotta myöhemmin hänen avioliittonsa kariutui. Vuonna 2010 hän luopui piispan virastaan rattijuoppouden vuoksi. Vaikeuksien keskellä hän on saanut tukea evankeliselta kirkolta. Huhtikuusta lähtien Käßmann on työskennellyt reformaatiolähettiläänä.
Lutherin asianainen
Reformaatiolähettiläs Margot Käßmannin mukaan kirkon tulee olla oikeudenmukaisuuden asialla.
Teksti Maarit Lukkarinen
Kuva Rolf Zöllner / Epd-bild
Saksan evankelisen kirkon reformaatiolähettilään Margot Käßmannin toimisto sijaitsee kirkon Berliinin virastotalon kolmannessa kerroksessa. Pienen toimiston oven pielustaa somistaa punainen Martti Luther -patsas. Se näyttää toimivan sateenvarjon pitopaikkana, sillä Käßmann kehottaa jättämään räntäsateen kostuttaman sateensuojan Lutherin huostaan sanoin: ”Kyllä Luther huolehtii.” Käßmann sen tietää, jos kuka.
Margot Käßmann, 54, on työskennellyt liki kolmen vuosikymmenen ajan Saksan evankelisen kirkon palveluksessa mitä erilaisimmissa tehtävissä. Käßmann on papin virkansa ohella toiminut kirkkopäivien pääsihteerinä ja johtanut Saksan evankelisen kirkon neuvostoa. Hän on työskennellyt myös Kirkkojen maailmanneuvostossa. Vuoteen 2010 asti Margot Käßmann työskenteli Hannoverin evankelisluterilaisen maakirkon piispana. Piispan virastaan hän erosi omasta tahdostaan jäätyään kiinni rattijuoppoudesta.
Käßmann on omaelämäkerrallisesta säröstä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, evankelisen kirkon tunnetuin ja suosituin henkilö. Voidaan jopa sanoa, että hänen suosionsa ylittää kirkon rajat. Tämä on huomioitu myös maan poliittisissa piireissä. Kun Saksassa etsittiin viime keväänä sopivaa seuraajaa liittopresidentin virastaan eroamaan joutuneelle Christian Wulffille , Margot Käßmann lukeutui pastorikolleegansa Joachim Gauckin rinnalla suosikkiehdokkaisiin. Käßmannia on kotimaassaan tituleerattu myös protestanttisen kirkon poptähdeksi. Sillä missä Käßmann saarnaa, kirkkosalin penkit ovat täynnä.
– Mietin pitkään saarnojani, kuten sitä miten saarna tulisi aloittaa, jotta seurakuntalaiset innostuvat siitä. Yritän saarnata aina niin, että kuulijalle syntyy tunne, että haluan puhua juuri hänelle. Mielestäni hyvässä saarnassa on aina oltava huumoria ja sen on liityttävä ihmisten arkielämään. Raamatun tekstit eivät ole abstrakteja, vaan niillä on yhteys jokapäiväiseen elämään, pohtii Käßmann.
Margot Käßmannia on usein luonnehdittu maanläheiseksi ja suorasukaiseksi. Papiksi, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä ja ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Hänen särmikkyytensä on kuitenkin herättänyt myös arvostelua, jopa evankelisen kirkon sisällä. Muutama vuosi takaperin Käßmann suomi voimakkain sanoin saksalaisten joukkojen Afganistanin operaatiota, ja vaati joukkojen poistumista maasta. Monen mielestä Käßmann meni kannanotossaan liian pitkälle.
– Minua on arvosteltu usein poliittisuudestani. Mielestäni evankeliumia ei kuitenkaan voi saarnata ilman, että olisi poliittinen. Raamatussa puhutaan oikeudenmukaisuudesta. Tässä yhteydessä on aiheellista kysyä, mitä kuuluu tämän maan heikoimmille. Moni on sitä mieltä, että kirkon pitäisi keskittyä omaan tehtäväänsä. Minun mielestäni kirkko on uskottava silloin, kun se on oikeudenmukaisuuden ja rauhan asialla, painottaa Käßmann.
Margot Käßmannissa on ryhdikkyyttä, vähän samalla tavoin kuin aikoinaan uskonpuhdistaja Lutherissa , joka ei perunut anekauppaa arvostelevia näkemyksiään edes valtionkiroukseen jouduttuaan. Tätä peräänantamatonta asennetta Käßmann myöntää myös ihailevansa, ja lisää samaan hengenvetoon, että uskonpuhdistajaan liittyy myös varjopuolia.
Huhtikuusta lähtien Käßmann on toiminut reformaatiolähettiläänä eli eräänlaisena uskonpuhdistuksen, ja tietyssä mielessä myös uskonpuhdistajan puolestapuhujana. Vaikka reformaation 500-vuotista merkkivuotta vietetään virallisesti vasta vuonna 2017, Saksassa juhlavuotta valmistellaan jo täydellä teholla. Mutta mihin tarvitaan oikeastaan reformaatiolähettilästä?
– Uskonpuhdistuksen juhlavuosi ei ole pelkästään saksalainen juhlavuosi. Siksi evankelinen kirkko tarvitsi henkilön, joka tekisi uskonpuhdistuksen ideaa tunnetuksi, ja solmisi yhteyksiä kirkkoihin eri puolilla maailmaa. Tehtäviini kuuluu kutsua eri maiden kirkkoja Wittenbergiin, mutta tavoitteenani on myös virittää keskustelua siitä, mitä uskonpuhdistus merkitsee eri maissa, vaikkapa Latinalaisessa Amerikassa tai Etiopiassa.
Margot Käßmann työskenteli 20 vuoden ajan Kirkkojen maailmanneuvostossa, ekumeenisen yhteistyön asialla. Ekumenia on hänelle läheinen asia myös reformaatiolähettilään tehtävässä.
– Toivon, että uskonpuhdistuksen merkkivuonna tapahtuisi edes pientä lähentymistä roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Mehän olimme yksi kirkko ja meillä on yhteinen historia aina 1500-luvulle asti. Kovin suuria sovinnon eleitä en paavin suunnalta kuitenkaan odota, sillä ekumenia protestanttisten kirkkojen kanssa ei ole hänen teemansa. Mutta hienoista lähentymistä on toki tapahtunut viimeisten 100 vuoden aikana. Mielestäni jo tämä on hyvä syy juhlia yhdessä, sanoo Käßmann ja naurahtaa.
Jaa tämä artikkeli: