Alussa oli Sana. Wittenbergin vuonna 1503 käyttöön otettua linnankirkkoa kunnostetaan reformaation juhlavuoteen 2017. Lutherin kerrotaan naulanneen kuuluisat 95 teesiään kirkon oveen 31.10.1517. Kirkossa on myös Martin Lutherin ja Filip Melanchthonin haudat.
Lutherin tarina kiehtoo edelleen
Lutherstadt-Wittenberg valmistautuu reformaation 500-vuotis- juhlaan.
Teksti ja kuva Ville Jalovaara
Saksan pääkaupunki Berliinistä on viime vuosina tullut yksi suomalaisten suosimia matkakohteita. Harva Berliiniin muutamaksi päiväksi matkustava kuitenkaan tulee harkinneeksi pistäytymistä sata kilometriä etelään sijaitsevassa Wittenbergissä, jonka nimi jo koulun uskonnontunneilta palautuu kiinteästi reformaattori Martin Lutherin persoonaan.
Päivämatkaa Wittenbergiin kannattaa harkita, sillä Berliinin päärautatieasemalta pääsee tunnin välein junalla Wittenbergiin, joka on Eislebenin ohella Saksan toinen virallinen Lutherstadt, Luther-kaupunki. InterCity-juna kiitää Berliinistä Wittenbergin vanhan kaupungin juurelle kolmessa vartissa.
Wittenberg valmistautuu parhaillaan reformaation 500-vuotisjuhlaan. Kolmen vuoden päästä tulee puolivuosituhatta siitä, kun Martin Lutherin kerrotaan 31.10.1517 naulanneen 95 teesiään kaupungin Linnankirkon oveen. Teesit haastoivat katolisen kirkon opetukset katumusharjoituksista, paavin vallasta ja aneista.
Teesien julkaisua syksyllä 1517 pidetään historiallisena faktana, mutta siitä naulasiko Luther kirjaimellisesti teesit kirkon oveen ei ole varmuutta. Alkuperäinen puinen ovi on sittemmin tuhoutunut ja korvattu pronssiovella, johon teesit on kaiverrettu.
Samaisen Linnankirkon lattian alta paikannettiin vuoden 1892 korjausten yhteydessä Lutherin hauta, joka on nykyisin nähtävissä. Vieressä lepää hänen pitkäaikainen työtoveri Filip Melanchthon, jonka entinen koti on yksi Wittenbergin nähtävyyksiä.
Päiväretki Berliinistä Wittenbergin kannattaa jo itse keskiaikaiseen kaupunkiin tutustumisen vuoksi. Toisen maailmansodan aikana useat vastaavat saksalaiset kaupungit tuhoutuivat liittoutuneiden pommituksissa. Vanha Wittenberg kuitenkin säästyi sodan tuhoilta.
Ensimmäisenä rautatieasemalta kaupunkiin kävellessä tulee vastaan Martin Lutherin ja hänen vaimonsa Katharina von Boran kotina toiminut entinen augustinolaisluostari, jossa on Lutherin elämästä kertova museo. Olleessaan vielä munkkina Luther teki sen tornissa hengellisen löytönsä, jonka mukaan yksin usko riittää sielun pelastukseen. Ei tarvinnut maksaa aneita lyhentääkseen aikaa kiirastulessa tai kerätä pyhäinjäännöksiä, koska ne olivat tarpeettomia.
Lutherin syksyllä 1517 julkaisemien teesien jälkeen tapahtumat lähtivät etenemään. Luther ei ollut ensimmäinen paavin haastanut teologi. Vuosisataa aiemmin Jan Hus oli päätynyt Konstanzissa roviolle yritettyään samaa. Paavi Leo X vastasi Lutherin haasteeseen julistamalla Lutherin kirkonkiroukseen. Wormsin valtiopäivillä 1521 Luther joutui vastaamaan opetuksistaan maallisen esivallan eteen.
Luther-museossa näytetään augistinolaismunkin kaapua, jonka kerrotaan olleen hänen päällään Wormsissa. Lutheria vaadittiin perumaan aiemmat opetuksensa, mutta hän kieltäytyi ja vastasi:
– Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan. En voi enkä tahdo peruuttaa mitään, koska omatuntoaan vastaan toimiminen ei ole turvallista eikä rehellistä.
Kuuluisa jatko on liitetty kertomukseen myöhemmin:
– Tässä seison, enkä muuta voi.
Wormsin tapahtumien jälkeen keisari julisti Lutherin lainsuojattomaksi. Lutherilla oli kuitenkin tukijoita, joiden intresseihin paavin vastustaminen sopi mainiosti.
Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas järjesti Lutherille turvapaikan Wartburgin linnaan. Samaan aikaan Wittenbergissä reformaatio kuitenkin eteni. Ehtoollinen alettiin antaa myös maallikoille molemmissa muodoissaan, nunnat ja munkit lähtivät luostareista ja pappien selibaatti lakkautettiin.
Keväällä 1522 Luther palasi Wittenbergiin ja yritti ottaa reformaation johtoonsa. Tapahtumat eivät kuitenkaan pysyneet hänen hallinnassaan. Lutherin opetuksista vaikutteita saaneet talonpojat nousivat kapinaan vaatimaan parempia elinoloja.
Kapinan alussa Luther yritti rauhoittaa tilannetta, mutta väkivallan lisääntyessä hän kehotti ruhtinaita kukistamaan kapinaliikkeen. Tuhansien uhrien myötä osa uskonpuhdistuksen idealismista kuoli. Muutokset Euroopan uskonnolliselle kentällä olivat kuitenkin pysyviä, vaikka monet uskonsodat katolisten ja luterilaisten välillä olivat vielä edessä.
Wittenbergin museossa kulkiessa näkee, että jokaisella aikakaudella on ollut oma Luther-kuvansa. Milloin hän on ollut saksalainen nationalisti, milloin DDR:n vallankumousjohtaja.
Wittenbergin valmistautuessa reformaation 500-vuotisjuhlaan on parasta, että nämä kaikki eri kuvat mahtuvat olemaan rinnakkain Luther-museon näyttelyssä. Ei ole yhtä ainutta totuutta, vaan kaikki ovat heijastuksia saman merkittävän historiallisen henkilön vaikuttavuudesta.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti.
Jaa tämä artikkeli: