Tallinnaan mielivä soutajajoukko harjoittelee heinäkuussa elokuista soutua varten.
Luvassa erilainen Tallinnan matka
”Airot ylös!” Komento on selkeä ja kuuluva. Selkeitä ohjeita tämä sekalainen soutajajoukko kaipaakin.
Hvittorpin leirikeskuksen järven rantaan on kokoontunut noin 40 ihmistä, joilla jo kuukauden kuluttua on edessään melkoinen yhteinen haaste: Suomenlahti. Alla kaksi kirkkovenettä ja käsissä puiset airot, joiden avulla heidän pitäisi saavuttaa Tallinnan ranta varhain aamulla kolmantena päivänä elokuuta arviolta kymmentuntisen soutamisen jälkeen.
Mistä tämä ensi kuulemalta järjetön idea sai alkunsa? Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan monikulttuurisuustyöstä vastaava pastori Raigo Liiman halusi kehittää erilaista toimintaa seurakunnan nuorille aikuisille. Hän oli myös nähnyt kirkkoveneet Hvittorpin ja Velskolan leirikeskusten laitureissa.
Näin syttyi idea, joka eteni alkuvuodesta seurakuntaneuvoston käsittelyyn. Se antoi tukensa, kunhan soutajien turvallisuus ja kulukuri saataisiin varmistettua.
Suomen Meripelastusseura on luvannut soutajien turvaksi suurimman aluksensa Jenny Wihurin, joka seuraa veneiden rinnalla koko matkan ja toimii samalla vaihtosoutajien tukikohtana.
Hankkeen markkinoinnista vastaavan Jouni Liimataisen mukaan sponsoreiden hankkiminen näin lyhyellä aikataululla on ollut haasteellista, mutta mukaan on saatu jo kymmenkunta yritystä ja yhteisöä, jotka osallistuvat tapahtumaan rahallisesti tai erilaisin palveluin. Kuluista suurin osa kertyy tukialuksen polttoaineesta sekä soutajien ja veneiden takaisin kuljetuksesta.
Kun Espoon seurakuntayhtymän turvallisuuspäällikkö Jari Poukka oli antanut luvan veneiden käyttöön ja valmentajaksi oli lupautunut olympiatason soutajiakin kouluttanut soutajakonkari Erkki Oikarinen, puuttuivat enää soutajat. Mukaantuloa helpotti tieto siitä, että osallistumiseen riittäisi kohtalainen kunto ja uimataito.
”Veto nopea, palautus hidas”, kertaa Oikarinen vielä souturytmiä. ”Yksi, kaksi, kolme...”, Oikarinen laskee ääneen tasaista tahtia aina sataan ja aloittaa sitten uudestaan.
Ensimmäisenä perämiestä vastapäätä istuva tahtiairopari yrittää seurata rytmissä annettua tahtia ja muut soutajat tahtiairoparia.
Vene etenee yhdellä vedolla noin seitsemän metriä, joten nuo 200 vetoa ovat liikuttaneet venettä noin 1,4 kilometriä, vain murto-osan tulevasta 65 kilometrin urakasta. Lisäksi aallokko keskellä Suomenlahtea voi olla aivan toisenlainen kuin järvellä, eikä kirkkoveneitä ole suunniteltu avomerioloihin.
Etukäteen päätettyä sääminimiä lähdölle ei ole, mutta yli metriseen aallokkoon näillä veneillä ei liene asiaa. Lopullinen päätös jää lähtöpäivän sääennusteiden varaan.
”Jos Luoja suo, tämä hanke toteutuu, en tästä juuri ota paineita”, toteaa Raigo Liiman luottavaisesti.
www.facebook.com/soutaentallinnaan
Jaa tämä artikkeli: