Lyriikkapainotteista poppia
Ennen vanhaan valkoihoisten rock ’n roll tehtiin niin, että löydettiin sopivasti Elviksen oloinen sälli, jolle yhtiön palkkaamat säveltäjät ja sanoittajat tekivät vähän kuin virkamiestyönä kolmen soinnun ralleja.
Esimerkiksi monet klassikot, kuten Hound Dog ja Jailhouse Rock, olivat lähtöisin legendaarisen lauluntekokaksikon Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kynästä. 1950-luvulla oli harvinaista, että laulaja itse olisi säveltänyt tai sanoittanut. Nykyajan Idols-koneisto on olemukseltaan juuri tällaista liukuhihnateollisuutta.
Tämän teollisuuden rinnalle syntyi Bob Dylanin esimerkistä 1960–70-luvuilla jopa myyttisiin mittoihin kasvanut laulaja-lauluntekijä -perinne ja -identiteetti, jossa yksinäinen lauluntekijä kiertää kitaransa kanssa maailmaa ja kirjoittaa omia laulujaan. Ennen Dylania myynti- ja radioiden soittolistoille ei noussut kappaleita, jotka olisi säveltänyt, sanoittanut ja esittänyt yksi ja sama tekijä.
Tässä hengessä laulujaan kirjoittaa myös Kari Pyrhönen, jonka uutuuslevy Taivaanraapija ilmestyi maaliskuun lopulla. Soitannollisesti levy on massiivisempi kuin Pyrhösen debyyttialbumi Tyttö ja sotilas tanssii (2005), mutta laulujen maailma on yksi ja sama. Hectorin eli Heikki Harman tavoin siviiliammatiltaan toimittaja Pyrhönen on aika hyvä sanoittaja, jonka lyriikoissa on yllättäviä mutkia. On kuitenkin varmaan jotain seurakuntanuoren tai gospeldiggarin perua, että teksteissä vilisee taivaita ja helvettejä kyllästyttävän monta kertaa. Melodisesti laulut ovat kuitenkin hieman suolattomia, mutta varsinkin seitsemännen raidan Hurjan Steenin balladin sovitus on onnistunut.
Pyrhösessä on samaa herkkyyttä kuin toisessa liian vähälle huomioon jääneessä muusikossa Laura Sippolassa. Siitä juontuukin mieleen, että Taivaanraapijakin olisi ehkä parempi levy, jos siinä olisi vähemmän kitaraa ja enemmän pianoa. Pyrhönen ei nimittäin ole mikään rock-laulaja, joten raskaat sovitukset eivät ehkä ole hyväksi hänen lauluilleen.
Nykyajan musiikkiteollisuus on niin kova maailma, että yksinäisten laulumaakareiden on vaikea saada viisunsa julki, vaikka lopputulos olisi viimeistelty ja laulut hyviä. Pyrhönen on tällaisessa loukossa, eikä siinä ole kyse artistin kelvottomuudesta vaan niin sanotusti Babylonin systeemistä. Muuten – levyn toisen kappaleen Naapurissa lyriikka syntyi Kirkko ja kaupungin entisen kolumnistin Heini Junkkaalan yhden kolumnin pohjalta.
Kari Pyrhönen: Taivaanraapija. Varjo&S;äde-tuotanto 2009. 17,50 e.
www.karipyrhonen.com
www.myspace.com/karipyrhonen
Jaa tämä artikkeli: