
Mestarin jalanjäljissä. Isä Solalinde löytää työlleen esikuvan hyvästä paimenesta, joka on valmis antamaan henkensä lampaidensa puolesta.
Maahanmuuttajat ovat mahdollisuus
Meksikolainen isä Alejandro Solalinde tekee työtään maansa siirtolaisten parissa – henkensä vaarantaen.
Teksti Outi Ikonen
Kuva Katri Saarela
Kun toimittaja kysyy Alejandro Solalindelta , miten me suomalaiset voisimme Meksikon siirtolaisia auttaa, hän naurahtaa lempeästi.
– Maahanmuuttajat eivät ole tunkeutujia tai uhka vaan mahdollisuus. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, olivatpa he siellä, täällä tai matkalla jonnekin. Auttamalla omia maahanmuuttajianne autatte myös meidän siirtolaisiamme.
Mies, jonka harteille on soviteltu sankaripapin viittaa, on vaatimattoman oloinen. Solalinde on palkittu maahanmuuttajien hyväksi tekemästään työstä useasti. Onpa häntä ehdotettu Nobelin rauhanpalkinnon saajaksikin. Hän on läsnä oleva, kuuntelee tarkasti ja vastaa kärsivällisesti, vaikka yhteinen kieli puuttuu ja kysymykset ovat ehkä samoja, jotka hän kuulee kerta toisensa jälkeen.'
http://www.youtube.com/watch?v=AIWF3XhRP7U&feature=youtu.be
Meksikon halki kulkeva, yli
5 000 kilometriä pitkä rautatie on monelle etelä- ja keskiamerikkalaiselle väylä kohti unelman täyttymistä. Sitä pitkin matkaa kymmeniä tuhansia paperittomia siirtolaisia Yhdysvaltoihin etsimään työtä ja parempaa elämää.
Moni ei pääse koskaan perille, sillä rikollisryhmät kidnappaavat reitin varrelta vuosittain jopa 20 000 ihmistä. Siirtolaiset ovat gangstereille pelkkää kauppatavaraa. Heitä kiristetään, kidutetaan, raiskataan ja tapetaan. Miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia ”katoaa”.
– Kun puolustamme näitä ihmisiä, häiritsemme laitonta kaupankäyntiä, josta rikolliskartellien lisäksi saattavat hyötyä myös korruptoituneet julkishallinnon virkamiehet, mukaan lukien poliisi, sanoo työnsä takia lukuisia tappouhkauksia saanut isä Solalinde.
Meksikossa on noin 70 maahantulijoille tai läpikulkumatkalla oleville tarkoitettua asuntolaa. Suurin niistä on Solalinden vuonna 2007 Ixtepecin kaupunkiin perustama Hermanos en el Camino -turvakoti.
– Olen itse vastuussa näiden ihmisten vastaanottamisesta. Menen junaradan varteen sinne, mistä kaupunkiin tullaan sisään. Kerron liikkuvassa junassa oleville ihmisille asuntolastamme ja toivotan heidät tervetulleeksi. Kolmasosa heistä tuleekin meille.
Meksikossa on 10 000 siirtolaista, joiden olinpaikasta ei ole tietoa. Jotta tulijat eivät joutuisi kadonneiden joukkoon, heidät valokuvataan ja tavallaan rekisteröidään asuntolan toimistolla.
– He saavat ruokaa ja pääsevät pesulle. Heille kerrotaan Meksikon ja USA:n maahantulo- ja ulkomaalaislaeista. Terveydenhoitoa tarvitsevalle järjestetään lääkärikäynti. Rikoksen uhriksi joutuneita rohkaisemme tekemään rikosilmoituksen.
– Näin heistä tulee tapauksen todistajia ja se suojaa heitä. He voivat oleskella asuntolassa ilman, että kukaan tietää heidän olevan siellä.
Ihmisoikeustyötä tekeviä henkilöitä on Meksikossa viitisensataa. Isä Solalinden perustamassa turvakodissa työskentelee 14 vakinaista työntekijää, joiden apuna on ympäri maailman tulleista vapaaehtoisista koostuva joukko.
– Nostamme siirtolaisiin kohdistuneita väkivallantekoja tiedotusvälineisiin. Teemme rikollisten laittomasta toiminnasta näkyvää. Siksi meitä uhkaillaan ja kimppuumme käydään.
Erään kaupungin poliisit ovat pahoinpidelleet Solalinden. Hänet on vangittu ja hänet ja asuntola on uhattu polttaa. Tilanne on muuttunut sikäli, että sekä Solalinde että siirtolaiset ovat saaneet suojelijoita niin valtakunnansyyttäjän virastosta kuin aluehallinnostakin.
Kolmenkymmenen pappisvuotensa jälkeen isä Solalinde koki monen hädänalaisen ja haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän jääneen seurakuntatyössä täysin huomiotta. Hän toimittaa edelleen messun joka sunnuntai, mutta pitää tärkeämpänä katutyötä siirtolaisten parissa, junaradan varrella. Nyt hän toimii omien sanojensa mukaan lähetystyöntekijänä.
Maahanmuuttajat kaikkialla maailmassa ovat isä Solalinden mielestä osa samaa liikettä, ihmisiä, jotka etsivät parempaa elämää ja tulevaisuutta. Siksi hän herättelee myös eurooppalaisia huomaamaan omien siirtolaistemme oikeudet ja ihmisarvon, vaikka hän itse tekee työtään toisella mantereella. Oman maansa hallituksella hän näkee ison haasteen siinä, että ihmisoikeusasiat saadaan Meksikossa oikealle tolalle.
– On myös katolisen kirkon haaste, ettei tämä jää pelkäksi puheeksi, vaan pannaan täytäntöön myös käytännössä.
Työnsä esikuvan Solalinde löytää evankeliumien Jeesuksesta , hyvästä paimenesta, joka oli valmis antamaan henkensä lampaidensa vuoksi.
– Kirkossa ei ole ketään henkilöä tai pyhimystä, joka voisi olla samalla tavalla mallina ja esimerkkinä kuin Jeesus. Hän rakasti ihmisiä, oli rohkea ja puhui totta. Hän seisoi sanojensa takana, uhkauksista huolimatta ja laittoi itsensä likoon ihmisten puolesta.
Jaa tämä artikkeli: