Maahanmuutto meni runoihin
Damaskoksesta palannut. Maria Syvälä ei usko suvaitsevaisuuteen. – Kanssaihmisten kohtaamiseen riittää normaali ihmisyys eikä erilaisuudesta tarvitse pitää lukua, hän sanoo. Kuva: Lauri Dammert

Damaskoksesta palannut. Maria Syvälä ei usko suvaitsevaisuuteen. – Kanssaihmisten kohtaamiseen riittää normaali ihmisyys eikä erilaisuudesta tarvitse pitää lukua, hän sanoo. Kuva: Lauri Dammert

Maahanmuutto meni runoihin

Kirjailija Maria Syvälä kirjoitti kahdessa viikossa ajankohtaisen maahanmuuttokeskusteluun pureutuvan runokirjan, joka pakottaa lukijan ajattelemaan.

Maria Syvälän runoteos Tulit sitten Suomeen, Basir on kaunistelematonta puhetta kuvitteelliselle irakilaispakolaiselle Basirille. Runojen aiheet Syvälä ammentaa uutisjournalismista, tilastoista ja tutkimuksista ja sekoittaa mukaan sekä mielipiteitään että sosiaalisen median kannanottoja.

– Ensimmäinen runo syntyi ärsyyntymisestäni uutisoinnin epätäsmällisyyteen ja valikoivuuteen. Oli pakko kirjoittaa jatkoa, Syvälä kertoo.

Runoteos on tunteisiin vetoava puheenvuoro maahanmuuttokeskusteluun. Syvälä ei kuvittele teoksellaan sanovansa viimeistä totuutta vaan kyseenalaistaa ja haastaa keskusteluun.

– Miten suomalainen Pirjo tai Pasi sopeutuisi vaikkapa Bagdadiin, oppisi arabian kielen ja saisi työtä? Kotouttaminen on haasteellista ja vastaanottokeskus on luonnoton ympäristö yhteiskuntaan sopeutumiseen, Syvälä sanoo.

Ennakkoluulot ovat hänen mielestään luonnollisia reaktioita.

– Ihmisillä on oikeus tuntea epäluuloa vierasta kohtaan, mutta rasismi pitää yksiselitteisesti tuomita.
 

Tilaa kriittisille mielipiteille

Yhteiskuntarauha säilyy Maria Syvälän mukaan vain avoimella keskustelulla.

– Ennakkoluuloista pitäisi puhua. Kriittisille mielipiteille on oltava tilaa. Suomi on liian haasteellinen maa muuttaa lyhyessä ajassa monikulttuurisemmaksi.

Syvälä on huolissaan vastakkainasettelun lisääntymisestä.

– Dialogi on ainoa mahdollisuus. Ilman kriittistä keskustelua tapahtuu radikalisoitumista rasismin riveihin.

– Suvaitsevaisuuteen en usko. Kanssaihmisten kohtaamiseen riittää normaali ihmisyys. Erilaisuudesta ei tarvitse pitää lukua. On muistettava, etteivät monet suomalaiset kohtaa arjessaan monikulttuurisuutta.

Syvälä sanoo olevansa etuoikeutettu, koska saa työnsä kautta kokea monikulttuurisuutta ja kasvattaa lapsensa monikulttuurisessa ympäristössä. Syvälän puolisolla on monen vuosikymmenen kokemus maahanmuutosta Pohjoismaissa. Pariskunnan kaksi- ja kolmivuotiaat pojat ovat lukuisten matkojen vuoksi viettäneet kuukausia niin hindujen, muslimien, katolilaisten kuin lestadiolaistenkin kanssa.

– Lapsilleni monikulttuuriset vaikutteet ovat täysin luonteva osa arkea.
 

Pelkkä keskustelu ei auta syyrialaisia

Irakilainen Basir valikoitui runoteoksen päähenkilöksi, koska irakilaiset ovat meillä suurin turvapaikanhakijaryhmä. Maria Syvälää koskettaa kuitenkin enemmän Syyrian sota ja akuutti, koko maan laajuinen hätä, kuin tilanne Irakissa, jossa on myös rauhallisia alueita. Puoli vuotta ennen arabikevään alkua Syvälä vietti reilun kuukauden Syyriassa Damaskoksessa.
 

Minua ei hetkauta, jos saan vieraalta vihaista postia, mutta on rankkaa, kun ystävyyssuhde viilenee siksi, että olen väärää mieltä."


– Monet maailman kauneimmin hymyilevät damaskoslaiset lienevät kuolleet sodassa – tai kuolevat kohta nälkään.

Syvälä suree syyrialaisten kohtaloa, jota Suomen maahanmuuttopolitiikka ei auta.

– Suomalaisten olisi varmasti helpompi hyväksyä kansanvaellus, jos viime vuonna Suomeen tulleiden 27 000 irakilais-, afganistanilais- ja somalimiesten Suomeen pääsy olisi jotenkin helpottanut Syyrian tilannetta, Syvälä väittää.

Hänestä syyrialaisia pitäisi auttaa ensisijaisesti antamalla humanitaarista apua maan sisäisille pakolaisille ja tukemalla Syyrian lähialueiden pakolaisleirejä.

– Auttaa pitää, vaikkei Suomi olekaan vastuussa siitä, että Lähi-itä on sekaisin. Suvaitsevaisuudesta keskusteleminen ei myöskään auta nälkään kuolevia syyrialaisia.

Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa unohdetaan Syvälän mukaan lähtömaiden tilanne.

– Miten muuttoliike hyödyttää lähtömaita kuten Irakia? Kuka siellä jälleenrakentaa maata ja tekee vastarintaa Isisille tilanteessa, jossa maasta hupenevat työikäiset miehet?


Kristillisyys ei ole kaupan

Intohimoinen heittäytyminen kiinnostavaan teemaan ei ole Maria Syvälälle uutta. Hänen edellinen teoksensa Hukassa huostassa kritisoi Suomen lastensuojelujärjestelmää.

– Aiheet valitsevat minut, yhdeksän kirjaa kirjoittanut Syvälä sanoo.

Hän haluaa kyseenalaistaa epäkohtia ja herättää keskustelua. Tammikuussa hän esiintyi Rajapyykillä -runokiertueella pukeutuneena musliminaisen mustaan asuun ja niqab-kasvohuiviin. Hän on kuohuttanut kannanotoillaan myös kaveripiiriään.

– Olen suututtanut maahanmuuttoajatuksillani joitakin läheisiäni. Minua ei hetkauta, jos saan vieraalta vihaista postia, mutta on rankkaa, kun ystävyyssuhde viilenee siksi, että olen väärää mieltä.

Syvälä haluaa korostaa, ettei monikulttuurisuus ja kansainvälinen avustustyö ole uhka Suomelle tai suomalaisuudelle.

– Ei Suomi tai kristillisyys ole kaupan. Auttaminen ei tarkoita, että luovutetaan jotain pois. Autettavalla on vastuunsa ja velvollisuutensa meidän kaikkien Suomessa, kotimaassamme, jonka olemme rakentaneet.

www.mariasyvala.com

Jaa tämä artikkeli: