Gospelyhtye Jakarandan afromusiikin työpajoissa yhdessä musisoimisen taian voi kokea kuka tahansa osallistuja.
Maailma muuttuu mutta Jakaranda pysyy – Värikäs kuoro soittajineen on nyt suurempi kuin koskaan ennen
Gospelyhtye Jakaranda on esittänyt suomalaista musiikkia afrikkalaisin maustein 41 vuotta. Yhtyeen johtajana toimii Pekka Nyman.
Kun gospelin moniottelija Pekka Simojoki perusti Jakaranda-yhtyeen vuonna 1985, maailma oli toinen. Niin kuorolaisten värikkäät vaatteet, musiikin tahdissa liikuskelu kuin kitarat, rummut ja afrikkalaiset rytmit olivat kirkoissa harvinaisia.
Simojoki oli kuitenkin inspiroitunut eteläafrikkalaisista vapautuslauluista, joita hän oli kuullut Temppeliaukion kirkossa ruotsalaisyhtyeen esittämänä, ja halusi tuoda jotakin vastaavaa Suomeenkin.
Pari vuotta myöhemmin yksi tuoreen yhtyeen jäsen kutsui kaveriaan, lyömäsoittaja Pekka Nymania, mukaan Jakarandaan. Nyman liittyi suuresta kuorosta ja muutamista soittajista koostuneeseen yhtyeeseen vuonna 1987 – ja otti sen vastuulleen Simojoen keskityttyä muihin hommiin vuonna 1991.
– Olen ajautunut tähän. Yksi asia on vienyt urallani toiseen ilman, että olen ihmeemmin suunnitellut, Nyman sanoo.
"Afrikkalaisuus on se Jakarandan juttu. Se voi näkyä vaikka alkusoitossa, harmoniassa tai melodiikassa", sanoo yhtyeen johtaja Pekka Nyman.
Armeijan jälkeen Sibikseen
Pekka Nyman ottaa vastaan Kauniaisten musiikkiopistolla, jossa hän nykyään opettaa lyömäsoittimia parina päivänä viikossa.
– Freelancerille tällainen vakituinen tulo on aina hyvä asia, hän sanoo.
Nymanin soittohommat alkoivat 1970-luvun Anjalassa isoveljen jalanjäljissä. 15-vuotiaana hän soitti rumpalina bändissä sen ajan rockia: CCR:ää, The Eaglesia, Kasevaakin.
Rippilahjaksi Nyman sai vanhemmiltaan huilun, jota hän soitti Kouvolan musiikkiopistossa lukiovuodet. Armeija-aikana soittokunnassa lyömäsoittimista tuli pääsoitin, ja Sibelius-Akatemian ovet aukesivatkin sitten juuri niiden kautta.
– Olin klassisella puolella. Siellä oli paljon orkesterihommaa eikä mitään rumpusettiä tai etnojuttuja. Oli soitettava juuri niin kuin nuotit on kirjoitettu ja niin kuin johtaja haluaa, Nyman kertoo.
Opiskeluaikana hän teki sijaisuuksia orkestereissa ja huomasi, että se ei ollut täysin hänen juttunsa. Hän kaipasi vapaampaa menoa.
– Se on haastavaa ja tarkkaa työtä. Siinä on aika kovat paineet.
Jakaranda sattui tielle sopivaan aikaan. Se oli Nymanin ensimmäisiä kosketuksia afrikkalaiseen musiikkiin ja Suomen Lähetysseuraan, jonka alaisuudessa yhtye tuohon aikaan toimi. Vaikutus oli loppuelämän mittainen.
– Sen myötä gospelpuolelta alkoi tulla keikkaa, jolla olen pitkälti elättänyt itseni. Olen myöhemmin tajunnut olevani identiteetiltäni enemmän musiikin kymmenottelija kuin kunnianhimoinen instrumentalisti, Nyman toteaa.
Afrikkalaisen musiikin imu
Jakarandan linja on pysynyt Pekka Nymanin käsissä melko samanlaisena kuin se alkujaan oli. Ensimmäiset laulut olivat eteläisestä Afrikasta, ja sieltä mukaan on tullut tuoreempiakin teoksia. Lisäksi yhtye esittää omaa tuotantoaan, jonka Nyman suureksi osaksi säveltää ja sovittaa.
– Afrikkalaisuus on se Jakarandan juttu, vaikka määritelmä onkin laaja. Se voi näkyä jossain alkusoitossa, tai harmoniassa ja melodiikassa. Mutta ei meidän musiikki pyri kopioimaan mitään tyyliä. Tämä on suomalaista musiikkia afrikkalaisilla elementeillä maustettuna, Nyman kuvaa.
Suikki Jääskä soittamassa marakasseja.
Tekstit lauluihin ovat pääosin suomenkielisiä, ja suuren osan takana on kuoron jäsen Timo-Matti Haapiainen. Monessa laulussa jokin pätkä lauletaan jollakin afrikkalaisella kielellä.
– Kuorossa on yksi botswanalainen jäsen, jonka kautta olemme kääntäneet lauseita esimerkiksi setswanan kielelle, Nyman kertoo.
Yhtye on käynyt useamman kerran opintomatkoilla eteläisessä ja itäisessä Afrikassa, viimeksi viime kesänä Tansaniassa. Nymanin mukaan sieltä jää aina jotakin kuoron sointiin, ainakin hetkeksi. Mitä – sitä hänen on vaikea sanallistaa.
– Kun kuuntelee tansanilaisten esittävän omaa perinnemusiikkiaan, siinä on vaan jokin käsittämätön imu ja tekemisen meininki.
”Iloista ja reipasta meininkiä”
Suomi on 40 vuodessa kansainvälistynyt. Enää ei ole kummallista tanssia tai rummuttaa kirkossa. Jakaranda kuitenkin porskuttaa yhä.
– Jos meille ei olisi enää tilausta, se olisi näkynyt jo, Pekka Nyman arvelee.
Keikat ovat kyllä vähentyneet puoleen huippuvuosista. Niitä on nykyään parikymmentä vuodessa. Se johtuu Nymanin mukaan osaksi kristillisten tapahtumien vähenemisestä.
– 1980–1990-luvuilla gospelmusiikin ympärillä oli valtava pöhinä, joka nyt on laantunut, hän lisää.
Keikoista tulee jakarandalaisille kuitenkin yhtä hyvää palautetta kuin ennenkin. Usein se liittyy ”iloiseen ja reippaaseen meininkiin”. Jakaranda luo aistielämyksiä: suuri ja värikkäästi pukeutunut kuoro on näyttävä, laulut ovat mukaansatempaavia ja koreografia kutittelee kuuntelijaa päästä varpaisiin.
Jakarandan suuri ja värikkäästi pukeutunut kuoro on näyttävä ja sen esittämät laulut ovat mukaansatempaavia.
Joidenkin keikkojen yhteydessä yhtye tarjoaa työpajaa, jonka myötä jakarandalaisen yhdessä musisoimisen taian saa kokea kuka tahansa osallistuja.
– Kun siellä on jakarandalaisia mukana, niin saadaan varmasti kaikki stemmat mukaan ja homma lähtee rullaamaan heti, Nyman toteaa.
Gospelin pöhinä on ehkä laantunut, mutta Jakaranda vetää laulajia ja soittajia yhä jopa niin paljon, että tällä hetkellä uusia ei meinaa mahtua mukaan. Yhtye on nyt noin 35-jäseninen – isompi kuin koskaan aikaisemmin. Moni on ollut mukana pitkään, yksi jopa perustamassa yhtyettä.
– Täällä on paljon ystäviä, jotka pitävät mukana. Uudet tyypit taas tuovat tuoreutta, joka osaltaan motivoi jatkamaan. Tämä on mukavaa hommaa, 64-vuotias Nyman sanoo.
Hakunila hulabaloo! Koko perheen värikäs ja iloinen vapputapahtuma torstaina 30. huhtikuuta tarjoaa Jakarandan afromusiikin työpajan kello 16 ja konsertin kello 18 Hakunilan kirkossa, Hakunilantie 48.
Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille. Sään salliessa myös grilli kuumenee eli pikkurahalla saa pientä purtavaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kasheshi Makena johtaa kolmen tansanialaisen ”veljen” bändiä: ”Kotimaassani jokainen sellainen ihminen, jolle voin kertoa suruni ja iloni, on veljeni tai siskoni”
Hyvä elämäMakena Trio soittaa hengellistä musiikkia, sillä yhtyeen jäsenten maailmassa uskonto liittyy kaikkeen.
