Kuva: Thinkstockphoto
Maailmalla eletään nyt myös vuotta 5776, 1437 ja 2072
Gregoriaanisessa kalenterissa vuosi vaihtui. Nykyinen länsimainen kalenterimme on sillisalaatti ja kaukana täydellisestä.
Kalenteri kaukana täydellisestä
”Nykyinen kalenterimme on varsinainen sillisalaatti, joka on syntynyt monien mutkien kautta”, kirjoittaa tähtitieteen dosentti Heikki Oja teoksessaan Aikakirja 2013.
Oja viittaa länsimaissa laajasti käytettyyn gregoriaaniseen kalenteriin.
Hänen mukaansa gregoriaaninen kalenteri ei ole selkein mahdollinen. Joka vuosi kertyy reilut viisi tuntia ylimääräistä karkausaikaa, sillä vuoden pituus on 365,242 vuorokautta. Joka neljäs vuosi eroa tasataan karkauspäivällä.
Karkauspäivästä huolimatta gregoriaaniseen kalenteriin kertyy vajaan 3 000 vuoden aikana vuorokauden virhe. Nykykalenteri on siis kaukana täydellisestä.
Parempia vaihtoehtoja tarjolla
Parempaa kalenteria on yritetty kehittää. Kansainliitto perusti viime vuosisadan alussa komitean tutkimaan kalenterin uudistusmahdollisuuksia. Tuloksena oli 185 erilaista kalenteriehdotusta.
Ojan mukaan kaikkien varteenotettavin vaihtoehto oli sellainen, jossa vuosi oli jaettu neljään yhtä pitkään neljännekseen. Kussakin neljänneksessä olisi kolme kuukautta, joista kaksi ensimmäistä olisi pituudeltaan 30 päivää ja kolmas 31 päivää.
Näin saataisiin 364 päivää kestävä vuosi. Päälle täytyisi lisätä vielä yksi ja karkausvuonna kaksi ylimääräistä vuorokautta. Nämä päivät eivät kuuluisi mihinkään viikkoon tai kuukauteen.
”Kun länsimaiset ihmiset ovat tottuneet nykyiseen kalenteriin, eivät ’järkevämmät’ kalenterit tarjoa paljonkaan parempia vaihtoehtoja. Muutosten aiheuttama sekaannusten pelko saa aikaan sen, että nykyistä kalenteria ei hevin lähdetä muuttamaan”, toteaa Oja Aikakirjassa.
Kuukausi on ollut aina suomalaisille tärkeä
Suomalaisille laskettiin aikaa alun alkujaan kuun perusteella. Kuukausi alkoi siitä, kun ohut sirppi ilmestyi uudenkuun jälkeen ja päättyi sirpin kadotessa auringon hehkuun.
Kuukausi kesti tällä laskutavalla noin 28 päivää. Kuukauden päätyttyä kuuta ei näkynyt vuorokauteen tai pariin. Nämä päivät eivät kuuluneet mihinkään kuukauteen.
Ennen keskiaikaa Suomessa vakiintui jo seitsenpäiväinen viikko, eikä ajanlasku ollut enää riippuvainen kuun vaiheista.
Tuolloin vuosi jakautui kahteen puolikkaaseen: talveen ja kesään. Talvi alkoi lokakuussa ja kesä huhtikuussa. Näiden ajankohtien väliin mahtui sydäntalvi ja keskikesä.
Caesarin kalenterin heikkous
Juliaaninen kalenteri rantautui pikkuhiljaa 1200-luvulta lähtien. Julius Caesarin säätämän ajanlaskun heikkous oli se, että kalenterin vuosi oli 11 minuuttia liian pitkä.
Virhe ei ollut suuri, mutta vuosituhansien aikana minuutteja kertyi ja virhe kasvoi. Vuodenajat olivat toistakymmentä vuorokautta väärässä paikassa.
Paavi Gregorius XIII otti käyttöön 1500-luvulla uuden kalenterin. Se nimettiin gregoriaaniseksi kalenteriksi.
Paavin kalenterista parhaat palat
Luterilaisissa maissa katolisen paavin kalenteria ei voitu ottaa käyttöön noin vain. Saksassa keksittiin kuitenkin onneksi parannettu kalenteri. Siihen oli lainattu parhaat palat gregoriaanisesta kalenterista.
Suomessakin siirryttiin parannettuun kalenteriin vuonna 1753. Sitä käytettiin yli sata vuotta ja siitä luovuttiin vasta Venäjän vallan alla.
Suomi siirtyi keisarillisella julistuksella gregoriaaniseen kalenteriin reilut 140 vuotta sitten. Kalenteri on käytössä yhä tänä päivänä.
Lue lisää: Heikki Ojan teoksesta Aikakirja 2013 (Helsingin yliopiston almanakkatoimisto)
Jaa tämä artikkeli: