Maailmanlaaja ruokapöytä
Luterilaisen Maailmanliiton toimeksiannosta on koottu maailman ruokatodellisuudesta kertova kirja Elämän leipä. Maailmanlaaja ruokakriisi on järjestössä täyttä todellisuutta, ja vaatii pikaisia toimia.
Kirja kertookin paljon eri puolilla toteutettavista kehitysprojekteista. On muun muassa lainoja, kunnostettuja lähikaivoja, energiaa säästäviä tulisijoja, maanviljelijöiden kenttäkouluja ja oliiviöljyn myyntiä sairaalan ylläpitämiseksi. Tarinoiden valikoima on runsas ja mielenkiintoinen.
Kirjassa on toista sataa Luterilaisen Maailmanliiton työntekijöiden keräämää reseptiä, ja mikä parasta – myös eri uskontojen ruokaohjeet saavat siinä tilaa. Vuodenkierto, ihmisen elämän juhlat ja kohokohdat huomioidaan.
Kuvitus kertoo lähes kokonaan elämästä näistä maissa, ei valmistuvista aterioista. Suomalaisen kokin kannalta se on ikävä puute. Ohjeista kyllä käy selville, että monet ateriat syntyvät ihan perusjutuista; kaikenlainen ruualla briljeeraus puuttuu.
Niin länsimaiseksi itseni kuitenkin havaitsin, että Perun marsunkasvatus lihan saannin turvaamiseksi ensin hiukan hätkähdytti. Vihannesviljelijä Minimo Eulogia kertoo omistavansa 175 marsua, joista perhe syö viikoittain viisi tai kuusi ja muutamia liikenee myyntiinkin. Liha on kuulemma ravintoarvoltaan ja maultaan hyvää.
Kristittyjen ohje paistettuun marsuun löytyy sivulta 48. Mutta miksi kirja puhuu maseroitumisesta, kun marsun palat ilmiselvästi pannaan marinoitumaan?
Karin Achtelstetter ja Miriam Reidy Prost: Elämän leipä. Suomen Lähetysseura 2009. 160 s., 34 e.
Jaa tämä artikkeli: