Maailmanloppu on surullinen asia
Taitava ja monipuolinen toimittaja Sirpa Patronen laati jutun maailmanlopusta (Kirkko ja kaupunki 13.10.).
Tieteilijät vakuuttavat, ettei loppua ole näkyvissä. Eskatologiset ajatukset kun ovat eräänlaisia haaveita, jotka rinnastetaan viihteeseen. Mainitaan, että nykymaailmassa olisi aikaisempaan verrattuna vähemmän sotia, sairautta, nälkää ja muuta kärsimystä. Niinkö?
Samoin viitataan idän uskontojen sykliseen aikakäsitykseen ja todetaanpa sen olevan sofistikoitunut – meillähän on vain tämä tylsä lineaarinen. Tieteen ja teknologian edistäminen on avain kaikkeen menestykseen, maailmanlopunkin varalle.
Hyvä on. Usko ei ole joka miehen. Jos ei alkuunkaan usko kristilliseen sanomaan, monet kirjoitusten yksityiskohdat voivatkin vaikuttaa oudoilta. Mutta ei kai tällä tavoin suuntautunut henkilö voi lausua hengellisistä asioista kovinkaan paljon sellaista, mikä oikeasti rakentaisi seurakuntaa? Mehän tiedämme, että hullu sanoo sydämessään: ei ole Jumalaa.
Eräänä päivänä Jumala tulee lopettamaan ihmiskunnan rimpuilun täällä maan päällä, tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan ja vie Kristukseen uskovat luokseen paratiisiin. Raamatun mukaan asioilla on alku ja loppu.
Lopun tulemista on tietysti aavisteltu ja toivottukin. Tämä ei silti todista, etteikö loppu sitten jonkun sukupolven aikana tulisi. Laajasti tarkasteltuna Vanhan testamentin profetiat ja Ilmestyskirja antavat yhtenäisen ja ymmärrettävän kuvan lopusta.
Myös evankeliumeissa loppu otetaan esille, antaapa Jeesus itse ohjeita lopun aikojen varalta. Samalla lopun aikojen merkkejä kehotetaan varta vasten seuraamaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että lopun ajat ovatkin jo menossa: että ennustetut tapahtumat ovat hyvää vauhtia toteutumassa ja ensimmäiset pasuunat jo soineet. Paljonko aikaa meillä todellisuudessa on ja mihin se kannattaisi käyttää?
Isoon Kirjaan kannattaa tutustua. Maailmanloppu ei sen mukaan todellakaan tule olemaan iloinen asia.
Maallikko
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: