Maailmanloppu on tulossa, siirretään maapalloa
Maapallo kiertää keski-ikäistä tähteä. Sillä on toiminta-aikaa jäljellä noin 7–8 miljardia vuotta. Kuva on taiteilijan näkemys. Kuva: Thinkstockphoto

Maapallo kiertää keski-ikäistä tähteä. Sillä on toiminta-aikaa jäljellä noin 7–8 miljardia vuotta. Kuva on taiteilijan näkemys. Kuva: Thinkstockphoto

Maailmanloppu on tulossa, siirretään maapalloa

Aurinko polttaa elinkaarensa lopussa maapallon sulaksi laavapalloksi. Professorit Hannu Koskinen ja Esko Valtaoja kertovat, voisiko maapallon pelastaa tuholta.

Valomerkin insinööri-lukija pohti toimitukselle lähettämissään viesteissä, voisiko maapallon pelastaa edessä siintävältä tuholta siirtämällä sitä kauemmaksi Auringosta. Näin maapallo ja sen pinnalla elävät eliölajit saisivat lisää elinaikaa.

Kysymys kuitenkin kuuluu, paljonko lisäaikaa projektilla hankittaisiin ja olisiko projekti edes mahdollinen.

Idea maapallon siirtämisestä ei ole uusi. Yhdysvaltalaiset tiedemiehet Don Korycansky, Gregory Laughlin ja Fred Adams pohtivat samaa asiaa jo 15 vuotta sitten.

Valomerkki laati seitsemän kohdan suunnitelman maapallon pelastamiseksi. Ennen siirtotyöhön ryhtymistä on otettava huomioon muutama fakta.

1. Tutustutaan syypäähän

”Aurinko on omassa kokoluokassaan hyvin tyypillinen ’keski-ikäinen’ tähti. Se on jossain määrin aktiivinen, mikä näkyy auringonpilkkuina ja ajoittaisina hiukkaspurkauksina”, kertoo avaruusfysiikan professori Hannu Koskinen. Hän johtaa Helsingin yliopiston fysiikan laitosta.

Auringon kaltaisia tähtiä löytyy Linnunradasta miljardeittain. Siksi tähden elinkaari on pystytty mallintamaan hyvin tarkasti.

Noin 4,5 miljardia vuotta sitten muodostunut Aurinko oli noin kolmanneksen nykyistä himmeämpi. Sen jälkeen Aurinko on hitaasti kirkastunut nykyiselleen. Prosessi ei ole päässyt vielä huippuunsa, vaan kirkastuminen jatkuu.

Ilmiön taustalla on tähden tapa tuottaa energiaa. Auringon ytimessä on hyvin suuri paine ja korkea lämpötila.

”Näissä olosuhteissa toimii ydinreaktio, jossa joka sekunti 600 miljoonaa tonnia vetyatomin ytimiä yhtyy heliumatomien ytimiksi. Tässä reaktiossa vapautuva energia kulkeutuu Auringon pinnalle, josta se leviää Auringon säteilynä kaikkialle aurinkokuntaan”, toteaa Koskinen.

2. Tiedossa mahdollinen maailmanloppu

Auringon vetyvarastot riittävät vielä 7–8 miljardiksi vuodeksi. Vedyn loppuessa ytimestä energiantuotto jatkuu Auringon kuorikerroksissa. Samalla Aurinko laajenee ja kirkastuu punaiseksi jättiläistähdeksi.

Sitten tähden ydin romahtaa tilavuudeltaan nykyistä pienemmäksi ja aiemmin syntynyt helium alkaa fuusioitua entistä raskaammiksi alkuaineiksi.

”Tässä vaiheessa Auringon kaasukehä leimahtaa nykyistä suuremmaksi ja nielaisee niin Merkuriuksen kuin Venuksenkin. Näitä leimahduksia seuraa useampi ’vain’ muutamien kymmenien miljoonien vuosien välein”, kuvailee Koskinen.

Aurinko nielaisee melkein myös Maan. Kaasukehän leimahdukset pyyhkivät pois viimeisetkin rippeet maapallon ilmakehästä. Lähellä tähteä planeetta sulaa laavapalloksi.

Auringosta jää lopulta jäljelle vain noin Maan kokoinen hitaasti jäähtyvä ydin, jota kutsutaan valkoiseksi kääpiöksi.

3. Tuholla ei ole todistajia

Maapallolla on tuskin mikään elollinen olento todistamassa tapahtumaa.

”Pahimmillaan jo miljardin vuoden kuluttua Aurinko on kuumentunut niin paljon, että kasvihuoneilmiö ryöstäytyy maapallolla valloilleen ja elämä käy ajan mittaan mahdottomaksi”, kertoo avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja.

Auringon kirkastuminen höyrystää merivettä ja lisää näin vesihöyryn määrää ilmakehässä. Vesihöyry ei ole kasvihuonekaasuista pahin, mutta sitä on jo nykyisin ilmakehässä kaasuista eniten.

Kirkastuva auringon paahde kuivattaa lopulta maapallon meret.

Nykyiseen ilmastonmuutokseen Auringon kirkastumisella ei ole vaikutusta. Kirkastuminen tapahtuu hyvin hitaasti. Eroja voi havaita vasta satojen miljoonien vuosien aikavälillä.

Kuva: Thinkstockphoto

Kuva: Thinkstockphoto

 

4. Muutetaan Marsiin

Maapallo täytyy pelastaa siis jo seuraavan miljardin vuoden aikana ennen kuin olot käyvät liian tukaliksi – mutta miten se voisi tapahtua?

”Pelastautumisvaihtoehtoja on kaksi: häippäistä muualle tai siirtää Maata kauemmas Auringosta”, Valtaoja toteaa.

Yksi ratkaisu olisi muuttaa Mars asumiskelpoiseksi. Koskisen mukaan se olisi luultavasti helpompaa kuin maapallon siirto, mutta ei missään nimessä halvempaa.

Mars lämpenee maapallon tavoin Auringon kirkastuessa. Sekin muuttuu ajan myötä liian kuumaksi, joten kyseessä olisi väliaikainen ratkaisu.

Toinen Marsin ongelma on se, että se ei pystyisi ylläpitämään läheskään yhtä isoja eliöpopulaatioita kuin maapallo.

5. Hivutetaan maapalloa

Ratkaisuvaihtoehdoista jäljelle jää siis ainoastaan maapallon siirtäminen. Siirtoon eivät auta jättiläismoottorit, vaan taivaanmekaniikka.

”Ohjaillaan Aurinkokunnan pienempiä kappaleita ohittamaan Maa sopivasti, jolloin ne siirtävät Maata hitusen ulommas radallaan”, kuvailee Valtaoja.

Korycansky kumppaneineen laski, että halkaisijaltaan noin 100 kilometrin asteroidien pitäisi ohittaa maapallo noin 10 000 kilometrin etäisyydeltä. Tekniikka on sama kuin avaruusluotainten lähettämisessä ulkoavaruuteen.

Luotaimet ohittavat Maan tai jonkun muun planeetan aivan pintaa hipoen. Näin ne saavat lisää vauhtia ja voivat jakaa matkaansa vaikkapa Plutoon.

Planeetan rata muuttuu samalla hieman, koska luotainten massat ovat olemattoman pieniä. Jos sama tehtäisiin vuosimiljardien aikana asteroideilla yhä uudestaan ja uudestaan, planeetan rata voisi muuttua.

Yhdysvaltalaisten tiedemiehien laskelmien mukaan asteroideja täytyisi pommittaa noin 6 000 vuoden välein. Näin saisimme siirrettyä planeetan suurin piirtein Marsin etäisyydelle Auringosta.

6. Pelastustyö voi olla tuhoisa

Siirtopuuha ei ole aivan ongelmatonta. Asteroidien pitäisi ohittaa maapallo hyvin läheltä. 10 000 kilometriä voi kuulostaa paljolta, mutta on avaruuden mittakaavassa pieni rako.

Jos asteroidi törmäisi maahan, tuho voisi olla samankaltainen kuin liitukauden lopussa. Silloin halkaisijaltaan noin 15 kilometrin asteroidi törmäsi Etelä-Meksikoon ja tuhosi suurimman osan eläimistä.

Toisekseen siirto voisi saada aikaan yllättäviä seurauksia. Maan pyörimisnopeus voisi nousta huomattavasti nykyisestä.

Menettäisimme luultavasti siirron myötä myös Kuun. Se tarkoittaisi esimerkiksi vuorovesien loppua.

”Planeettojen kiertoradat ovat muodostuneet aurinkokunnan kehityksen alkuvaiheessa hyvin herkkien prosessien seurauksena, joten jo pysyvän radan löytäminen esimerkiksi Marsin etäisyydellä saattaa olla lähestulkoon mahdotonta”, toteaa Koskinen.

7. Aurinko ei ole ainoa uhka

Maapallon siirtämisen etuna saavutettaisiin monta miljardia vuotta lisää aikaa maapallolle. Kenties elämä voisi jatkua aina siihen asti, kunnes Aurinko luhistuu valkoiseksi kääpiöksi. Kyseessä on kuitenkin jälleen väliaikainen ratkaisu.

Lohduttava uutinen on se, että nykyisenlaiset ihmiset ovat tuskin kokemassa Auringon hiipumista. Nykyihminen kehittyi vasta 200–250 tuhatta vuotta sitten.

Kukaan ei tiedä, miten ihmislaji kehittyy seuraavien miljardien vuoden aikana. Evoluutio pitää kuitenkin huolen siitä, että kehitystä tapahtuu.

Tulevaisuutta pohtiessa on otettava huomioon myös se, että Aurinko ei ole ainoa uhkatekijä.

Esimerkiksi ihmisväestön liikakasvu, ilmastonmuutos, luonnonvarojen tuhlailu ja liian suuret kaupungit ovat jo nykyisiä uhkatekijöitä. Pahimmillaan ne johtavat nälänhätien ja sotien täyttämään tulevaisuuteen.

Nyt olisi hyvä hetki alkaa toimia maapallon hyväksi.

Valtaoja tiivistää hyvin asian ytimen: ”Emme voi vain istua täällä ja elää luomulusmuelämää, vaan meidän pitää ottaa ohjakset haltuumme, jos haluamme ihmislajin todella säilyvän ei vain tuhansia, vaan miljoonia vuosia tulevaisuuteen.”

Kuva: Thinkstockphoto

Kuva: Thinkstockphoto

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi