Maailmanloppu voi olla iloinenkin asia
Apokalyptiset näkymät eivät ole tulevaisuuttamme, jos maailmanlopun pelko saa ihmiskunnan toimimaan sen välttämiseksi. Esko Valtaoja uskoo, että tulevaisuutemme voikin olla entistä parempi. Kuva: Thinkstockphotos

Apokalyptiset näkymät eivät ole tulevaisuuttamme, jos maailmanlopun pelko saa ihmiskunnan toimimaan sen välttämiseksi. Esko Valtaoja uskoo, että tulevaisuutemme voikin olla entistä parempi. Kuva: Thinkstockphotos

Maailmanloppu voi olla iloinenkin asia

Maailmanloppu on aina tuntunut olevan lähellä. Toiset ajattelevat, että sitä pelätessä tiede kehittyy, jotkut odottavat, että siitä syntyy uusi, parempi maailma.

Kolmas maailmansota ydinaseineen, ilmastokatastofi, luonnonmullistus. Maailmanloppu tuntuu olevan aina lähellä ja sitä pelätään.

”Enpä ole huomannut, että nyt erityisesti olisi maailmanloppu tulossa. Kaikenlaisia kriisejähän meillä on maailmassa, mutta tuskin niistä mistään maailmanloppua saa aikaiseksi”, tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja tuumaa.

Sen sijaan maailmanlopulla itsellään menee Valtaojasta lujaa, koska aina riittää maailmanlopun ennustajia ja -kultteja. Ihmiset tuntuvat melkein pettyvän, kun loppua ei taaskaan tullut. Harva ajattelee ihmiskunnalle käyvän hyvin.

”No, tässä on yksi toisinajattelija. Yritän juuri kirjoittaa kirjaa työnimellä 'Ikuisuus', jossa ystävällismielisesti naureskelen kaikille näille pessimisteille. Kukaan ei tunnu olevan edes realisti, ja katso miltä tulevaisuus oikeasti näyttää”, Valtaoja sanoo.
 

Auringon sammumista saa odottaa

Joku uskoo keinoälyn tulevan ja tappavan meidät. Pelätään tappaja-asteroidia tai supernovan räjähtämistä. Mutta uhat ovat kaukaisia, aurinkokin alkaa kuumeta ennen sammumistaan vasta miljardin vuoden päästä.

”Tuhat miljoonaa vuotta on aika pitkä aika, joten ei luulisi, että kukaan sen takia yöuniaan menettää. Eikä eksistentiaalisia riskejäkään eli ihmiskunnan kokonaan tuhoavia tai vakavasti vammauttavia uhkia ole näköpiirissä. Miljoonan vuoden tähtäimellä ei meistä kukaan muu ole tekemässä selvää kuin me itse”, Esko Valtaoja kertoo.
 

Uhkakuvilla saavutetaan ihmisten välitön huomio. Jos jokin uhkaa olemassaoloamme, tulevaisuuttamme tai hyvinvointiamme, on huomio taattu. - uskontotieteilijä Nina Maskulin


Tappaja-asteroideja on alettu kartoittaa, ja ne ovat Valtaojastakin todellinen, joskin pieni, riski. Nyt tiedetään, ettei jättiasteroidia ole tulossa maata kohti, eikä ole ihan heti pienempääkään.

”Jos joskus miljoonien vuosien mittakaavassa jokin isompi murikka tulee meitä kohti, niin siinä vaiheessa olemme jo keksineet keinot sen siirtämiseksi sivuun.”
 

Jokainen sukupolvi kokee elävänsä lopunaikaa

Faktoista huolimatta lähes jokainen sukupolvi kokee elävänsä lopunaikoja. Maailmanloppu kiehtoo etenkin länsimaissa. Haluamme tietää, koska kaikki päättyy.

”Loppu on lähellä. Meille lineaariseen aikakäsitykseen kasvaneille tämä kuulostaa itsestään selvältä. Erityisesti Lähi-idän uskontojen aikakäsitykseen kuuluu ajatus, että ajanjaksoilla on alku ja loppu, ja jokainen tapahtuma voidaan sijoittaa ainutkertaisena osaksi historiaa”, sanoo uskontotieteen professori Matti Kamppinen Turun yliopistosta.

Maailmanloppua ennustavat niin erilaiset tuomiopäivänprofeetat eri uskonnoissa kuin tiedemiehetkin. Myös media ja viihdeteollisuus rummuttavat apokalyptisia visioita uutisissa, elokuvissa ja kirjoissa.

”Uhkakuvilla saavutetaan ihmisten välitön huomio. Jos jokin uhkaa olemassaoloamme, tulevaisuuttamme tai hyvinvointiamme, on huomio taattu”, kertoo tutkija, uskontotieteilijä Nina Maskulin Helsingin yliopistosta.

Maailmanlopulla tarkoitetaan useita asioita. Sen voi ymmärtää koko maapallon ja sen elämän tuhoavaksi tapahtumaksi. Myös ihmislajin tuhoutumisesta puhuttaessa käytetään sanaa maailmanloppu. Se voi merkitä myös nykyaikaisen yhteiskunnan häviämistä eli maailman päättymistä sellaisena kuin se nyt tunnetaan.
 

Lopunaikojen taistelu hyvästä ja pahasta

Tutkija Nina Maskulinin mukaan kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa on ajatus siitä, että lopuksi  käydään taistelu hyvien ja pahojen välillä. Silloin kohdataan tuomari, joka päättää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Väärintekijät joutuvat kärsimään ja oikeamieliset pääsevät parempaan tulevaisuuteen. Muunnelmia tästä perusnarratiivista toistuu myös viihteessä.

Uskontotieteen professori Matti Kamppinen ymmärtää, miksi maailmanlopunmaalailu uppoaa meihin.

”Viihdeteollisuus on kaupallista teollisuutta. Lopun ajat koukuttavat, koska meille lineaarisen aikakäsityksen kasvateille se on jotakin, jonka täytyy tulla. Lisäksi meitä kiehtoo ajatus, että moraaliset tilit tasataan jossakin vaiheessa – saisi naapurikin vihdoinkin ansioidensa mukaan”, Kamppinen toteaa.
 


Mutta marraskuussa lankeava pimeys ei olekaan lopullinen, vaan jo maaliskuussa valo vie voiton. Eli kun joku sanoo lopun olevan lähellä, kannattaa ajatella että hyvä niin, valoa kohti. - uskontotieteen professori Matti Kamppinen


Jo muinaiset assyyrialaiset kirjoittivat kulttuurin rappeutumisesta ja lopunajoista savitauluun vuonna 2800 e.Kr. Sen jälkeen erilaisia maailmanlopun visioita on esitetty jokaisella vuosisadalla ja jopa lähes joka vuodelle.

”Lopussa tilit tasataan, ja katsotaan kuka on ollut kelvollinen maailman luoneen Jumalan arvosteluasteikolla. Lopun täytyy tulla, koska maailman tapahtumilla ei ole muutoin mitään mieltä. Jeesuksen kärsimys ja ylösnousemus ovat virityksiä joihin ihmisten pitäisi tavalla tai toisella tarttua, jotta päästään viimeiselle tuomiolle”, Kamppinen sanoo.

Tappaja-asteroidi voi törmätä maapalloon, mutta sellaistakaan uhkaa ei ole näköpiirissä lähiaikoina. Kuva: Thinkstockphotos

Aikakäsitys vaihtelee kulttuurisesti

Nina Maskulin muistuttaa, että antiikissakin katsottiin olleen useita eri aikakausia. Platon kertoo ihmiskunnan eri kausista ja kultakaudesta, joka sijoittuu menneisyyteen ja tulevaisuus näyttää aina vain huonommalta. Menneisyydessä kaikki oli paremmin.

”Tämä on tyypillinen populistien tarina. Menneisyydessä kaikki oli paremmin ja nykyaikana kaikki on huonommin. Menetetty paratiisi tarina toistuu esimerkiksi Brexitissä. Välimeren kulttuureissa paratiisitarinalla on todella syvät juuret”, Maskulin sanoo.

Matti Kamppisen mukaan syklinen aikakäsitys on toisenlainen: aikakaudet eivät lopu, vaan kun yhdet juhlat päättyvät, joskus huonosti, niin jo seuraavat alkavat. Syklistä aikakäsitystä esiintyy muun muassa Kiinan ja Intian uskonnoissa sekä niin sanotuissa alkuperäiskansojen uskonnoissa.

”Kiinan ja Intian filosofisesti sofistikoituneissa syklisissä kosmologioissa on toisiaan seuraavia aikakausia, jolloin yksi maailmanloppu ei ole se ainoa, vaan sen jälkeen alkaa uusi kierros. Monissa alkuperäiskansojen uskonnoissa on useita maailman syklejä, joista meidän ihmisten tarinat ovat vain pieni osa. Lopun ajat syklisissä aikakäsityksissä ovat kevytversioita ja uuden aikakauden siemeniä.”

Vaikka kulttuurimme on lineaarisen aikakäsityksen läpäisemä, on Kamppisesta oma arkielämämme monin osin syklistä. Elämme vuorokauden, viikon, kuukauden, hedelmällisyyden, vuodenaikojen ja vuoden rytmeissä.

”Kesäinen valon juhla vaihtuu hämäräksi ja pimeyden paraatiksi. Mutta marraskuussa lankeava pimeys ei olekaan lopullinen, vaan jo maaliskuussa valo vie voiton. Eli kun joku sanoo lopun olevan lähellä, kannattaa ajatella että hyvä niin, valoa kohti”, Kamppinen toteaa.
 

Sota, joka lopettaa kaikki sodat

Maailmanlopputarinoiden perusjuoni on monesti siinä, miten saadaan muutettua tämä maailma paremmaksi. Aikojen loppu oikeuden tavoittelemisen näkökulmasta on hyvä tarina, koska sen tavoitteena on tuottaa ihmiskunnalle hyvää, eikä pahaa. Tavoitteenahan on poistaa sota. Ilmestyskirjassa Harmagedoninkin taistelu on Jumalan sota, joka lopettaa kaikki sodat.

”Maailmanloppu on iloinen asia, jos katsotaan ihmiskunnan pyrkimyksiä hyvään viimeisen kolmensadan vuoden ajalta. Kaikista näistä uhkakuvista, globaaleista vääryyksistä huolimatta nyt eletään maailmassa, jossa on yhä vähemmän sotia, sairautta ja nälkää. Ja jossa jatkuvasti keskustellaan siitä, mikä on oikein kaikille ihmisille ja mikä on ihmisten arvo. Ja pidetään tärkeänä sitä, että ihmisarvoa ei loukata”, Maskulin toteaa.

Tällä hetkellä ihmiskuntaa uhkaavina pidetään avaruusperäisiä, maaperästä johtuvia tai ihmisen toiminnan aiheuttamia katastrofeja.

”Elämme isojen kysymysten aikoja, koska olemassaolomme on uhattuna. Tosin olemassaolommehan on itse asiassa ollut aina uhattuna. Milloin sitä on uhannut sapelihammastiikeri, milloin masennus ja milloin meitä uhkaa se, että me itse tuhoamme oman elinympäristömme asuinkelvottomaksi. Ja tässä on se kamppailun paikka, miten jaamme tämän yhteisen hyvinvoinnin kaikkien kesken”, Maskulin pohtii. 
 

Piileekö ratkaisu teknologiassa?

Maailmanloppu on siis siinä mielessä iloinen asia, jos sitä pelätessä kehitetään erilaisia keinoja sen välttämiseksi. Esko Valtaoja näkee ratkaisuna tieteen ja teknologian kehityksen.

Valtaoja uskoo, että oppimalla, osaamalla enemmän ja paremmalla teknologialla pystytään ehkäisemään tai vähentämään ihmiskuntaa uhkaavia kriisejä. Esimerkiksi teknologia ilmastonmuutoksen torjumiseksi on jo olemassa, mutta on Valtaojasta kiinni enemmänkin poliittisesta tahdosta, että asiassa toimittaisiin.

 

Moni uskoo, että jos ollaan vaan ja eletään mahdollisimman primitiivisesti, se pelastaisi tulevaisuuden. Mutta tilanne on aivan päinvastoin.

 

”Luonnonmukainen elämä ei ole vastaus tähän. Moni uskoo, että jos ollaan vaan ja eletään mahdollisimman primitiivisesti, se pelastaisi tulevaisuuden. Mutta tilanne on aivan päinvastoin. Jos näin eläisimme, silloin ennemmin tai myöhemmin joku aivan varmasti tekisi meistä selvän”, Valtaoja sanoo.

Jos meillä ei olisi ollut teknologiaa, emme olisi enää täällä. Homo sapiens on ollut pitkään äärimmäisen uhanalainen vuoristogorilloihin verrattava laji, kunnes keksittiin tulenteko, maanviljelys, karjatalous ja niin edelleen.

Maailmassa useimmat asiat ovat myös Valtaojasta menossa itse asiassa parempaan suuntaan. Vaikka ihmiskunnalle kävisikin jossain vaiheessa kehnosti, niin Valtaojan kaltainen tiedemies ehkä sanoisi siihen "kyllä maailmankaikkeus siitä selviää."

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi