Max Mannola.tif Max Mannola kuuluu Euroviisufaniklubiin.
Maailmanpopmusiikin suurkuluttaja
Max Mannola säälii niitä, jotka joutuvat kuuntelemaan aina samaa radioasemaa.
Kasettisoittimesta kuunneltiin Max Mannolan vanhempien autossa ranskankielistä musiikkia. Keväisin seurattiin televisiosta Euroviisuja. Ne saivat Luxemburgissa asuneen perheen tuntemaan yhteyttä koti-Suomeen ja puoleen Eurooppaan.
Kun Max muutti 11-vuotiaana Suomeen, uudet kaverit toivat hänen elämäänsä Suomi-rockin.
Nykyään Mannola asuu Martinlaaksossa ja toimii liikennesuunnittelukonsulttina. Hän laatii työkseen meluselvityksiä. Meluksi voisi Mannolan mukaan julistaa myös radion suppeat soittolistat.
– Radioasemat määräävät liian paljon, mitä kansa kuuntelee. Toistetaan samoja biisejä monta kertaa päivässä, vaikka maailmassa olisi niin paljon hyvää musaa.
Sanalla maailmanmusiikki viitataan yleensä kansanmusiikkiperinteisiin. Max Mannola painottaa harrastavansa maailmanpopmusiikkia: eri maiden omankielistä, kansallisesti maustettua radiomusiikkia.
– Arvostan monimuotoisuutta. Valitettavasti se, että musiikki tulee eksoottisesta paikasta, ei välttämättä tarkoita sitä, että musakin olisi eksoottista. Joka puolella maailmaa tehdään paljon harmittavan samankuuloista länsimaalaistyylistä poppia.
1990-luvulla Mannola reilasi paljon. Euroopassa ei ole montakaan maata, missä hän ei olisi käynyt ja ostanut musiikkia. Harrastus on innostanut hänet myös kieliopintoihin. Hän pärjää kahdeksalla eurooppalaisella kielellä ja ymmärtää auttavasti yhtä monta.
– Musiikki on mukava tapa ylläpitää kielitaitoa.
Nettiaika on helpottanut Mannolan harrastusta. On Spotify, iTunes ja Youtube. World Song Festivalilla maailmanpopmusiikin harrastajat eri puolilta maailmaa panevat joka vuosi paremmuusjärjestykseen sadan maan hitit.
Sitäkin kautta Mannola on löytänyt suosikkeja Euroopan ulkopuolelta. Esimerkiksi Te Vaka -yhtyeen, yli 20-henkisen kokoonpanon, jonka jäsenet ovat lähtöisin monesta eri Tyynenmeren saarivaltiosta. Mahlathini & Mahotella Queens taas imaisee kuulijansa eteläafrikkalaisen mbqanga-musiikin maailmaan. Selena on latinalaisamerikkalaisen tejano-musiikin kuningatar.
Muun muassa heitä Mannola luukuttaa levyraadeissaan kavereilleen. Monimuotoisuuden arvostaminen näkyy hänen elämässään muutenkin. Hän muun muassa haluaa olla mukana puolustamassa sorrettujen vähemmistöjen oikeuksia.
– Vaikka arvostan kansallista omaleimaisuutta musiikissa, niin ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksissä maailma saisi olla yksimielisempi.
Ikääntymisen myötä Max Mannola, 43, huomaa tulleensa entistä nirsommaksi.
– Nykyään täytyy kuunnella tosi monta levyä, että uuteen musiikkiin löytyy sama innostus kuin nuorempana. Tuntuu, että kaikenlaista on jo kuultu eikä eksoottinen soundi enää yksin riitä.
Nykyään Mannola on myös pienen pojan isä eikä siksi enää voi matkustella yhtä vapaasti kuin ennen. Yhdestä perinteestä hän kuitenkin pitää kiinni.
– Jos Euroviisut järjestetään uudessa maassa, ne on käytävä katsomassa paikan päällä
Jaa tämä artikkeli: