Maallikko voivat johtaa puhetta
Komppaan mieluusti Ville Jalovaaraa, joka ehdotti seurakuntaneuvostojen puheenjohtajuuden siirtämistä maallikoille (K&k 7.5.). Seurakuntalaisten äänenpainoa tulee lisätä, koska papit tulevat ja menevät kukin mieltymyksensä ja uravalintansa mukaan. Seurakunta on ja pysyy.
Papilta edellytetään teologista asiantuntemusta, mutta se ei ole ensisijainen kelpoisuusehto seurakuntaneuvoston puheenjohtajan tehtävässä. Oli seurakunnan hallintoelimen puheenjohtajana sitten kirkkoherra tai luottamushenkilö, niin tehtävä edellyttää kokonaisuuksien hallintaa. Seurakuntalaisten joukossa on taitavia henkilöitä, jotka työssään johtavat ja hallinnoivat yrityksiä, liikelaitoksia ja konserneja. Ei heidän osaamisensa häviä, kun he astuvat seurakuntaneuvoston kokoushuoneeseen. Hyvä esimerkki maallikkovoimin toteutettavasta seurakuntatyöstä on Agricolan kirkossa toimiva Tuomasyhteisö.
Kirkkoherran ei tarvitse uusiutua tehtävässään, ellei itse sitä halua. Heidät valitaan virkaansa toistaiseksi, mikä saattaa olla seurakunnan kannalta kiitos tai kirous. Seurakunnan luottamushenkilön kelpoisuus luottamustehtäviin punnitaan seurakuntavaaleissa, jolloin seurakuntalaiset voivat itse vaikuttaa seurakunnan tulevaisuuteen. Valitsevathan seurakuntalaiset toki suoraan tai välillisesti kirkkoherraksi mukavan ja sosiaalisen henkilön, joka sitten valintansa jälkeen vetäytyy virastoon osaksi hallintoa. Näin saattaa seurakunta kärsiä tuplavahingon: menettää hyvän papin ja saada huonon johtajan.
Pertti Torppa
pastori, Helsinki
Jaa tämä artikkeli: