Tutkija Charles Kesseyn mukaan afrikkalaiset haluaisivat kehitysyhteistyötä mieluiten kirkon yhteydessä. Kuva: Sirpa Päivinen
Maallistunutta kehitysapua uskoville afrikkalaisille
Afrikassa uskonto on läsnä kaikessa elämässä, mutta Suomen valtion kehitysyhteistyövaroista ei rahoiteta mitään siihen liittyvää toimintaa.
Suomen Lähetysseuran valmisteilla olevassa tutkimuksessa tartutaan kahteen valtavan asiaan ja niiden väliseen suhteeseen: uskontoon ja kehitykseen. Molempia on viety suurella voimalla Pohjoisesta Etelään jo pitkään. Lähetystyötä voi pitää molempien sarkojen pioneerina.
Nykyään ”uskontoon pohjautuvat kehitysjärjestöt” eivät voi käyttää valtion tukea uskonnolliseen toimintaan.
– Uskonnollisten järjestöjen on oltava varovaisia, etteivät ne ihmisten tarpeisiin vastatessaan ylitä kehitysyhteistyössä sallittuja rajoja, ghanalainen tutkija Charles Kessey toteaa.
– Monet aids-potilaat, konfliktien uhrit ja kuolevat ovat kuitenkin niin traumatisoituneita, että he tarvitsisivat tunnetukea. Afrikassa sitä voi antaa kirkko. Mutta tällainen ihmisen kokonaisvaltainen auttaminen valtion tuella ei ole mahdollista, Kessey sanoo.
Hänen mukaansa monet asiat ja myös projektien epäonnistumiset kehitysmaissa jäävät käsittämättömiksi, kun niiden takana olevaa uskonnollista ja kulttuurista todellisuutta ei tunnusteta ja tunneta. Tekniikka on vain yksi osa hankkeita, enin on muuta.
Valtiotieteen tohtori, kehitysmaatutkija Charles Kessey on asunut Suomessa 18 vuotta. Suurin ero Ghanan ja Suomen – tai Euroopan ja Afrikan – välillä on hänen mukaansa se, että täällä uskonto on kapeutunut yksityisasiaksi, josta ei sovi puhua julkisesti.
– Tuntuu, että jopa muita uskontoja suvaitaan Suomessa paremmin kuin kristinuskoa, hän sanoo.
Jeesuskin teki molempia
Tutkimuksessaan Kessey kysyi Namibiassa, Etiopiassa ja Senegalissa haastattelemiltaan ihmisiltä, olisiko kehitys jätettävä kokonaan vain asiantuntijoiden huoleksi. Hän kysyi myös, että pitäisikö kirkon keskittyä ainoastaan evankeliumiin.
Vastaajista 99 prosenttia piti ajatusta uskonnon ja kehityksen toisistaan irrottamisesta mahdottomana. Ihmisessäkin henki ja ruumis ovat jakamattomassa paketissa! Eikä Jeesuskaan vain saarnannut vaan myös paransi ja ruokki.
– He sanoivat, että papit tuntevat ihmisten tarpeet ja saavat heidät osallistumaan kehityshankkeisiin. Ja kirkko voi itse palkata asiantuntijoita.
– Kirkon ja valtion erosta he totesivat, että se on hyvä varmistaessaan näin kirkon moraalisen johtoaseman ja sen, että kirkko voi antaa äänen köyhille.
Kessey korostaa, että lähetysjärjestöjen avun ehtona ei ole kristinuskon tunnustaminen. Esimerkiksi Senegalissa 200 kaivon vesiprojektissa samoja kaivoja käyttävät sovussa muslimi- ja kristityt naiset.
– Toki myös usko voi herätä vaikkapa aidspotilaalla, joka hoivan ansiosta saa takaisin toimeentulonsa ja toivonsa.
Jumala palaa kentälle?
Länsimaissa on viime vuosina ensimmäistä kertaa todella alettu tarkastella uskonnon ja kehityksen suhdetta toisiinsa. Maailmanpankki on tehnyt aloitteen dialogista uskonnollisten järjestöjen kanssa.
Ruotsin, Hollannin ja Sveitsin kehitysyhteistyöministeriöt ovat avanneet ovia yhteistyölle uskonnollisten toimijoiden kanssa. Englannin entinen pääministeri Tony Blair puolustaa oikeutta uskonsa ilmaisemiseen julkisen virankin yhteydessä. Englannissa esimerkiksi erotettiin sairaanhoitaja, joka antoi potilaalle Raamatun.
The Economisinkaksi päätoimittajaa ovat tänä keväänä julkaisseet kirjan God is back, Jumala on tullut takaisin.
Jaa tämä artikkeli: