null Maan tomun äärellä

Maan tomun äärellä

Keramiikkakurssilla valmistetaan tuhkauurna ja pohditaan kuolemaa.

"Memento mori", kuiskasivat jo muinaiset roomalaiset. "Muista kuolevaisuutesi". Sitä kristitytkin ovat läpi vuosisatojen toisilleen muistuttaneet: "Maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

Keväällä alkaa Vantaan aikuisopistossa poikkeuksellinen keramiikkakurssi, jolla suunnitellaan ja valmistetaan tuhkauurna. Sitä käsinkosketeltavammin tuskin voi kuolevaisuuden näkökulmaa työstää.

— Nykymaailmassa kuoleminen on eristetty laitoksiin ja siirretty pois mielestä. Me vain juoksemme ja kiirehdimme, emmekä halua ajatella koko asiaa. Tässä on mahdollisuus pysähtyä sen äärelle, sanoo Hakunilassa asuva pappi ja uskonnonopettaja Auli Hynninen, jonka ideasta kurssi järjestetään.

— Kurssin lopputuloksena syntyy keraaminen käyttöesine. Uskonpa kuitenkin, että tekijässä käynnistyy samalla myös ajatusprosessi. Ehkä se antaa joitain eväitä tulla toimeen kuoleman kanssa sitten, kun se tavalla tai toisella tulee lähelle.

Tomusta vertauskuvaksi

Kuolema jos mikä on intiimi asia. Se on lopullinen piste, josta käsin ihmisen elämää luetaan: Tällaisen elämän hän eli. Tällainen ihminen hän oli.

Aikuisopiston kurssilla tuhkauurnan voi valmistaa itselleen tai läheistään varten. Kaunis, yksilöllinen esine, itselle tai läheiselle tehty, tuntuu sopivan arvokkaan kuoleman kehykseen.

Materiaalina keramiikka on monella tapaa vertauskuvallinen. Se tehdään savesta, joka on maan tomua. Toisaalta se on tiiviiksi poltettuna liki ikuista. Keramiikan valmistus ja poltto on aina sekoitus hallittua osaamista ja sattumaa: lopputulosta ei voi täydellisesti ennustaa. Millainen värin vaihtelu ja pinnan kuviointi kuhunkin kappaleeseen tulee, jää nähtäväksi vasta sen valmistuttua.

— Ajattelipa kuolemasta ja uskoipa sen jälkeisestä sitten mitä tahansa, yksi asia on varma: lopulta meistä on jäljellä vain tuhkaa. Se on väistämätöntä, Hynninen toteaa.

Tekniikka ja tarkoitus

Kurssia vetävä keraamikko Johanna Ojanen on miettinyt tuhkauurnan vertauskuvallisuuden ohella maallisempiakin kysymyksiä, kuten materiaalia ja tekniikkaa.

Keramiikkakurssilla tuhkauurna valmistetaan kuten muukin astia. Voi käyttää käsinrakennustekniikoita, esimerkiksi levy-, nauha- tai nipistelytekniikkaa. Dreijauskin tulee kyseeseen.

— Ensin mietitään, millaista lopputulosta tavoitellaan ja tekniikka valitaan sen mukaan, Ojanen selittää.

Paitsi muoto, myös uurnan lopullinen käyttötarkoitus pitää ottaa huomioon: halutaanko kantouurna, jossa tuhka kuljetetaan siroteltavaksi, uurna, jota säilytetään kolumbaariossa tuhkineen, vai maahan haudattava uurna?

— Pääkaupunkiseudulla edellytetään, että maahan haudattava uurna hajoaa viidessätoista vuodessa. Savi muuttuu keramiikaksi noin 600 asteessa. Tällöin materiaali ei enää liukene veteen, mutta sen rakenne jää erittäin hauraaksi. Pysyteltäessä lähellä tätä lämpötilaa ollaan myös lähellä maatuvuusvaatimuksia, Ojanen sanoo.

Tuhkan kantouurna puolestaan kannattaa polttaa kuumemmassa, jolloin materiaalista tulee tiiviimpi ja kestävämpi.

Pintakäsittelyssä on mahdollisuuksia loputtomasti. Kokeilla voi vaikkapa savustuspolttoa.

Mikä minun uurnani on?

Vaikkei sitä vielä voi varmaksi tietää, Auli Hynninen on etukäteen ajatellut, että hänen tekemästään uurnasta tulee kulmikas, ei pyöreä. Ehkä siinä on elävä, mutta koristelematon pinta. Se on pikemminkin ohut- kuin paksuseinämäinen. Väri on tummaan ja ruskeaan vivahtava vihreä.

Monia ajatus oman tuhkauurnan laatimisesta oudoksuttaa, jotkut pitävät sitä ehkä makaaberinakin. Näkökulma paljastaa esittäjänsä suhtautumisen kuolemaan.

"Ihmisen elinaika on kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole", psalmitekstissä kuvaillaan. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Johanna Ojanen sanoo, että voisi olla hyvinkin kaunis ajatus valmistaa kantouurna suvun käyttöön.

Jotta näkee ajatuksen kauneuden, täytyy olla sinut elämän rajallisuuden kanssa.

— Ihmiset pelkäävät kuolemaan liittyviä asioita: kipua ja yksinäisyyttä, heikkoutta ja itsenäisyyden menetystä, jotka sitä usein edeltävät. Mutta kuolema sinällään — sehän vain on, Hynninen miettii.

Tuhkauurnakin on vain astia tuhkaa varten. Mutta se myös kuiskaa: Muista kuolevaisuutesi. Mitä on lopussa? Mitä lopun jälkeen?

Uurnakurssi 16.5., 23.–24.5. ja 6.6. Vantaan aikuisopistossa. Ilmoittautuminen alkaa ma 16.3. Lisätietoja www.vantaa.fi/aikuisopisto.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.