Turkka Hautalan pikkukaupunkiin mahtuu sekä perinteinen grilli että kebab-kioski.
Maan vetovoiman viemiä
Neljässä Finlandia-ehdokkaassa ihmiset ovat kuin lattialautojen väliin pudonneita kahvinmuruja.
Pikkukaupunki murroksen pyörteissä
Turkka Hautala: Salo. Gummerus 2009.
Kaupungissa on vajaat 55 000 asukasta, sen suurin työnantaja on Nokia, kaupungin läpi virtaa joki, puheenparsi kuulostaa lounaismurteelta, ulkomaalaisia on parituhatta. Turkka Hautalan kirja on nimeltään Salo ja se voisi hyvin kertoa Salosta, mutta Salo on silti vain romaanin nimi. Teos voisi kuvata mitä tahansa suomalaista pikkukaupunkia aikana, jolloin kaupungin asukkaiden elämä on monin tavoin murrosvaiheessa.
Nuoren, vuonna 1981 Salossa syntyneen kirjailijan esikoisromaani on yllättävän kypsää tekstiä ja terävää yhteiskunta-analyysiä. Huomaa, että hän on nähnyt muutakin maailmaa kuin Suomea ja kokeillut monta ammattia. Maailmalta on löytynyt näkökulmia, joista pystyy analysoimaan suomalaista elämänmenoa tuoreella tavalla. Toki näkövinkkeli on hivenen ankea, sillä onnellisin ihminen kirjassa taitaa olla grillin pitäjä.
Salo on episodiromaani, jossa hyvin erilaiset ihmiskohtalot koskettavat toisiaan. Kirjan tarinat risteävät, mutta niitä pitää kasassa myös eräänlainen tarkkailijahahmo. Murretta puhuva Hattuleidi on paikallinen kylähullu, jolla on onneton kohtalo, mutta terävät silmät ja kerkeä kieli.
Kirjan ensimmäinen kertoja on insinööri, joka valmistautuu kertomaan kännykkäyhtiön työntekijöille ikäviä uutisia. Hän on naimisissa naisen kanssa, jonka olisi pitänyt naida taiteilija. Insinöörimiehen sisäinen yksinäisyys täyttyy tietokoneshakilla — hän on antanut konevastustajalleen jopa kuvitteellisen nimen ja elämän.
Kerronta etenee muun muassa narkkarin, ambulanssinkuljettajan ja Suomessa kasvaneen maahanmuuttajan tarinoihin. Kun samassa kaupungissa on sekä perinteinen grilli että kebab-kioski, syntyy elämää kaikilla mausteilla. Hautala kuvaa ihmisiä sympaattisesti, hersyvää huumoria käyttäen. Usein inhimillisen elämän komedia vaihtuu kuitenkin tragediaksi.
Pauli Juusela
Ihmisten alennusmyynti
Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Siltala 2009.
Kari Hotakaisen edellisessä teoksessa Finnhits (2007) oli novellinomaisia välähdyksiä oudoista ihmiskohtaloista. Nyt osaset kasvavat kokonaiseksi romaaniksi ajastamme ja vieraantuneisuudestamme.
Hotakaisen satiiri 2000-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä alkaa siitä, että nimettömällä kirjailijalla ei ole aihetta. Kirjailija tapaa kirjamessuilla 80-vuotiaan entisen lankakauppiaan Salme Malmikunnaksen, jonka elämä tarjoaa tarinaa enemmän kuin kirjailija kykenisi itse sepittämään. Niinpä hän tarjoaa rahaa ja Salme tekee sopimuksen "paholaisen" kanssa.
Ikävä kyllä Salme joutuu samalla vastakkain totuuden kanssa. Kaikki vanhemmathan toivoisivat lastensa parasta, mutta aina se ei toteudu.
Salmen vanhin tytär elää yhdyssanojen maailmassa, joka koostuu markkinajohtajuudesta, kipupisteistä ja muutosvoimasta. Hän näkee itsensä pystyyn kuolleena kelohonkana, joskin kelohonkakin on suojelun kohde, toisin kuin markkinoilta syrjäytymässä oleva markkinatoimija.
Salmen poika on eniten jengalla. Hän käy syömässä muistotilaisuuksissa ja kauppojen ruokaesittelyissä ja tekeytyy perulaiseksi panhuilistiksi. Kotimaa on muuttunut niin oudoksi, että ollaan maahanmuuttajana omassa maassa ja yritetään pitää panhuilulla haaveita kasassa.
Hotakaisen satiirissa maan vetovoima on liian suuri heikoille ihmisille. He ovat kuin lattialautojen väliin pudonneita kahvinmuruja.
Kirja tarjoaa roppakaupalla julistusta — ja viisautta. Välillä tunnelma on inhottavakin, koska vaikuttaa siltä, että on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: mukana oleminen on hulluutta ja syrjään jääminen syrjäytymistä.
Ylpeydelle tai edes unelmille ei tahdo löytyä katetta, mutta yksinkertaiseen perusvälittämiseen lähimmäisten kesken Hotakaisen kirjassa vielä uskotaan.
Hannu Kylkisalo
Julkisuutta vaikka rikoksilla
Marko Kilpi: Kadotetut. Gummerus 2009.
Kadotetut on Marko Kilven toinen kirja. Esikoisteos Jäätyneitä ruusuja palkittiin 2008 Johtolanka-palkinnolla vuoden parhaana suomalaisena dekkarina, joten Kilpi on noteerattu korkealle heti uransa alussa. Eikä turhaan.
Kadotettujen keskeisin teema on nykypäivän julkisuushakuisuus, jossa tosi-tv:t ja nettiroolit sekoittavat todellisuudentajun. Pääjuoni kietoutuu pikkujulkkisten katoamisten ja pahoinpitelyjen ympärille. Tavallinen elämä ei ole mitään, vasta julkisuus tuo elämään erityisyyttä, ja sitä tavoitellaan vaikka rikoksilla.
Päähenkilö on vanhempi konstaapeli Olli Repo, jonka oman elämän muuttaa avioero. Repo on sekä toimen mies että pohdiskelija, joka miettii kohtaamiensa ihmisten kohtaloita ja taustoja.
Kilven poliisit eivät ole kliseisiä tiukkailmeisiä ladonovia tai alkoholisoituneita kyynikkoja. Kilpi näkee poliisityön palveluammattina, jossa ei ole varaa egon pullistelulle tai vallankäytölle. Mukavaa vaihtelua dekkarigenressä on myös se, että päähenkilö on kenttätyössä eikä rikostutkija.
Marko Kilpi on itse poliisi, aiemmin hän on ohjannut dokumenttielokuvia. Molemmat taustat näkyvät. Poliisityötä kuvataan realistisesti ja dialogi on sujuvaa.
Juonen aihioissa on jopa runsaudenpulaa ja hetkittäin kirjan vaarana on sortua paasaamiseen. Päähenkilöstä uhkaa tulla superpoliisi, jonka psykologinen tarkkanäköisyys, empaattisuus ja oikeassa oleminen on ylivertaista. Kokonaisuutena kirja on mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä.
Kirjassa lämmittää sen välittämä hätä ihmisten puolesta. Mikä on tehnyt rikoksen tekijästä sen, mitä hän on? Mikä on vinksauttanut elämänarvot niin, että tavoitellaan julkisuutta enemmän kuin tasapainoista elämää yhdessä toisten ihmisten kanssa? Pinnan alta löytyy yksinäisiä ja hämmentyneitä ihmisiä.
Katriina Harviainen
Hyvän ja pahan tällä puolen
Tommi Melender:
Ranskalainen ystävä. WSOY 2009.
Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä päähenkilö on suomalainen julkkis, juontaja ja median supertähti, joka tehtailee miljoonia myymällä heppoisia itsetunnonkohotuskeinoja. Joel Raento on niitä, joita paparazzit ajavat takaa eikä rahakaan väistele.
Hän kohtaa romahduksen työssään ja vuokraa talon ranskalaisesta pikkukaupungista, jonne pakenee etsimään merkitystä elämälleen ja lukemaan Gustave Flaubertia.
Nykyromaanissa on muodikasta kuljettaa klassikkoa taskussa. Kuka raahaa Bukowskia, kuka Baudelairea.
Jumalan hylkäämässä pikkukaupungissa vallitsee raaka rikollisliiga, jonka kanssa taistelee Joelin uusi ystävä Marcel. On tyttökauppaa, huumeita, suojelurahoja ja palkkamurhia. Joel joutuu tahtomattaankin mukaan rikollisten alkuunpanemaan tapahtumasarjaan. Hänen täytyy päättää, pannako itsensä likoon vai antaako periksi kasvavalle kyynisyydelle.
Rikollisliigan pomo edustaa absoluuttista pahaa — niin häikäilemätöntä, nihilististä ja suurta, että se vaikuttaa jo symboliselta. Ihminen leikki jumalaa, mutta onkin paholainen. Kautta kirjan pohditaan, onko uskonnolla enää mitään paikkaa maailmassa ja onko kenenkään mahdollista osoittaa pyyteetöntä tai edes suhteellista hyvyyttä.
Elämää ei voi hallita edes pienessä mittakaavassa, eikä suurista ajatuksista näytä olevan enää apua. Kertakaikkiseen kyynisyyteen löytyy ehkä hento valon välähdys, kun ihminen kohtaa kaltaisensa olennon ja antaa tämän polttomerkitä sielunsa — vaikka jatkaakin sitten matkaansa melkein entiseen malliin. Kosketetuksi tulemisen pitkäaikaisvaikutuksia kertoja ei lähde ennustelemaan.
Eila Jaatinen
Jaa tämä artikkeli: