Mainonta vie kasvatukselta pohjan
Kuvittele, jos alakoulun luokkia koristaisivat nuo samat vähäpukeiset naiset, jotka ovat viimeviikkoina vallanneet julkisen liikenteen pysäkit. Eikö se olisi kovin kyseenalaista? Opetusmateriaalina kuvia voitaisiin varmaan jotenkin puolustella ainakin tietyssä tilanteessa, mutta emmekö pitäisi toimintaa koulun osalta vastuuttomana ja erittäin arveluttavana?
Ymmärrämmekö kuitenkaan, etteivät luokkahuoneet tai bussipysäkit eroa oppilaan näkökulmasta yhtään mitenkään? Ne ovat ympäristöjä, joissa oppilas havainnoi, tutkii ja oppii ympärillä olevaa maailmaa. Käytämme hurjasti resursseja, jotta koulu olisi hyvä ja turvallinen paikka oppia. Samalla kuitenkin tuntuu, että emme välitä koulun ulkopuolisesta maailmasta pätkän vertaa.
Tahdommeko me oikeasti antaa nuorille tytöille esikuvaksi naisen, joka kasvattaa kaupan tunnettavuutta sitä enemmän, mitä vähemmän hänellä on päällään? Tahdommeko, että pojat oppivat jo varhain naisen olevan olio, jonka avulla toista tuotetta myydään? Uskaltaisin sanoa, etteivät nämä ole niitä tavoitteita, joiden eteen koulut tekevät lujasti työtä, päinvastoin.
Ikävä todellisuus on se, että näin juuri me opetamme lapsillemme juuri tälläkin hetkellä, tahdoimmepa tai emme. Me emme tästä toiminnasta niinkään tule kärsimään, vaan ne jotka tulevat altistumaan koko elämänsä tällaisille menettelyille.
Opettaja
Jaa tämä artikkeli: