Hyvä yritys auttaa. Pauli Waroman luotsaama mainostoimisto Sherpa haastoi sosiaalisessa mediassa kilpailijansa lahjoittamaan tuhat euroa maanjäristysten koettelemaan Nepaliin.
Mainosmies ei keksi yhtään hyvää syytä erota kirkosta
Mainostoimisto Sherpan toimitusjohtaja Pauli Waroma puhuu kirkon puolesta.
Pian sen jälkeen kun Nepalissa oli huhtikuun lopussa järissyt maa, mainostoimisto Sherpa latasi sosiaaliseen mediaan videon. Siinä toimitusjohtaja Pauli Waroma vetoaa toisiin yrityksiin: Nepal tarvitsee apuamme.
– Idea oli, että jos me annamme tuhat euroa jälleenrakennustyöhön ja haastamme julkisesti kilpailijamme tekemään saman, homma toimii sosiaalisen paineen kautta, Waroma kertoo.
Sherpa haastoi mukaan mainostoimisto Folkin, joka haastoi Bob the Robotin, joka haastoi SEK:n, ja niin edelleen. Kesäkuun alkuun mennessä mukaan on lähtenyt yhdeksän yritystä. Tavoite on 50.
– Yleensä autamme, kun jaksamme, ehdimme ja muistamme. Mutta jos meillä suomalaisilla ei ole varaa auttaa, keillä sitten on? Tuijotamme ihan liikaa omaan napaamme, Waroma sanoo.
Sherpalle juuri Nepalin auttaminen oli erityisen luontevaa, sillä mainostoimisto on lainannut nimensä Himalajalla vuorikiipeilijöitä huipulle auttavilta sherpoilta. Hyvä kanavakin oli valmiina: Kirkon Ulkomaanapu on toimiston asiakas.
– Tiesimme, että heidän työnsä on toimivaa ja luotettavaa, Waroma toteaa.
Kirkon Ulkomaanapu oli tosin aiemmin aiheuttanut hänelle pienen henkilökohtaisen kriisin. Reilu vuosi sitten Waroma oli tekemässä sille koulutuskampanjaa Haitissa. Sen jälkeen hänestä tuntui, että omasta työstä puuttuu sisältö.
– Ajattelin, etten halua tehdä loppuelämääni töitä mainostoimiston toimitusjohtajana ja saada ihmisiä ostamaan lisää turhakkeita. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä voin käyttää osaamistani edistämään hyviä asioita maailmassa.
Sherpan asiakaslista vilisee aatteellisia toimijoita. Kirkon Ulkomaanavun lisäksi se on tehnyt kampanjoita esimerkiksi Vihreille, Ilmastoinfolle ja Reilun kaupan yhdistykselle. Ja tietenkin, jo kahdesti, Seurakuntavaalit. Ehkä muistattekin: vuonna 2010 kehotettiin ”panemaan tikku ristiin”, viime syksynä bussien kyljet julistivat ”Usko hyvän tekemiseen”.
– Ennen kuin voitimme kirkkohallituksen järjestämän kilpailutuksen, en tiennyt, mitkä seurakuntavaalit ovat, keitä niissä valitaan ja mitä tekemään, Pauli Waroma myöntää.
Hän oli tavallinen kirkon jäsen: ripari käyty, naimisiin menty kirkossa, lapset kastettu, esikoinen seurakunnan muskarissa.
Vaalikampanjaa tehdessään Waroma pääsi kurkistamaan kirkon kulissien taakse. Hän löysi sieltä viisaita ihmisiä, syvällistä ajattelua ja mainiota toimintaa.
– Kirkossa toimii moni ihminen lähimmäisenrakkaudesta. He ovat kirkon vahvuus mutta myös heikkous, koska he kokevat hyvän tekemisen niin itsestään selväksi, että eivät halua tehdä siitä numeroa, hän toteaa.
Myös luvut kirkon työstä saivat mainosmiehen vaikuttumaan.
– Peräti puolet alle kouluikäisistä suomalaisista osallistuu viikoittain johonkin seurakunnan toimintaan. Kirkko vaikuttaa meidän kaikkien elämään todella paljon, kuuluimme siihen tai emme.
Sitten, vain kuukausi ennen seurakuntavaalipäivää 2010, tuli YLE:n Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Ministeri Päivi Räsänen puolusti siellä vain miehen ja naisen välistä avioliittoa Raamatun mukaisena, ja kolme viikkoa lähetyksen jälkeen kirkosta oli eronnut 40 000 ihmistä. Myös Pauli Waroman lähipiirissä moni pohti eroamista.
– Olin siinä vaiheessa tutustunut puolitoista vuotta kirkon toimintaan ja mennyt siinä aika syvälle. Pystyin helposti kääntämään ihmisten pään vain kertomalla, mitä kirkko oikeasti tekee. Tajusin, että he eivät vain tiedä, Waroma sanoo.
Eihän hänen olisi niin tarvinnut tehdä, ja uskisnaljailuakin siitä seurasi. Mutta Pauli Waroman mielestä Päivi Räsänen oli kertakaikkisen onneton syy erota kirkosta.
– Kirkko hoitaa yhteiskunnassa sarkaa, jota valtio ja kunnat eivät hoida. Minusta kirkosta eroava kääntää selkänsä vähäosaisille. Harva laittaa kirkollisverosta säästynyttä 300:a euroa muuhun hyväntekeväisyyteen – sillä ostetaan olutta tai uudet kengät.
Homonäkemysten lisäksi tyypillinen Waroman kuulema kirkostaeroamisargumentti oli se, että ”kirkon asian takia on tapettu eniten ihmisiä maailmassa”. Waromasta sekin oli typerä.
– Jos tapaat saksalaisen, syytätkö häntä natsismista? Vaikka virheitä on tehty, kirkko ei Suomessa vuonna 2015 tapa ketään.
Lopulta keskusteluissa edettiin Jeesukseen. Miksi kuulua instituutioon, jonka asiaan ei edes usko?
– Varmaan papitkaan eivät ole uskostaan koko ajan ihan varmoja. Kaikkihan me pohdimme näitä asioita, Waroma toteaa.
Keskustelujen seurauksena hän on kuitenkin sitä mieltä, että kirkko saisi nostaa omaa häntäänsä muulloinkin kuin seurakuntavaalien yhteydessä joka neljäs vuosi.
– Sen pitäisi kertoa tekemisistään koko ajan, jotta ihmiset tietäisivät, mitä varten kirkko on olemassa. Kirkon ajatus yhteenkuuluvuudesta on tärkeä aikana, jolloin olemme yhä individualistisempia ja välitämme yhä vähemmän toistemme auttamisesta, Waroma toteaa.
Hänestä se on hyvä syy kuulua kirkkoon.
Jaa tämä artikkeli: