– Ikuisuuden voi kokea hetkessä, sanoo Sinikka Honkanen.
Maisema tarttui
Kelttiläinen kristillisyys antaa lisähappea Sinikka Honkaselle.
Vuonna 2002 Sinikka Honkanen lähti matkalle, jonka kohteena oli Lindisfarnen saari. Saari sijaitsee Pohjois-Englannin itärannikolla ja sitä kutsutaan myös Holy Islandiksi, pyhäksi saareksi. Siellä vaikuttaa vanha kelttiläinen kristillisyys, joka on saanut erityispiirteensä luontoyhteydestä ja karuissa luonnonoloissa elämisestä.
– Siellä oli laulavia hylkeitä, lintujen ääniä, vilistävien kaniinien korvia, lampaita, pimeitä iltoja, nousuvettä, majakanvaloa, Honkanen kuvailee.
Oli hiljaisuutta, mutta oli myös kansanmusiikkiin pohjautuvia helppoja sanoja ja melodioita.
– Irlantilais-skotlantilainen musiikki on rytmistä ja soi duurissa. Tuntumaa musiikkiin voi saada vaikka virrestä 510 Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten tai Cat Stevensin levyttämänä tunnetuksi tulleesta Morning has broken -kappaleesta.
Laulujen sanat ja rukoukset tuntuivat maanläheisiltä. Niitä voi käyttää työtä tehdessä.
– Rukoilla voi vaikkapa: ”Minä annan itseni, kun käännyn etelään päin ja näen keskipäivän täyteyden. Minä annan itseni, kun käännyn pohjoiseen päin ja näen pimeyden edessäni”. Siinä ei sanota mitään sellaista, mitä ei ymmärtäisi. Selityksiä ei ole, eikä tarvita.
Samoihin aikoihin kanttori Sinikka Honkanen oli valmistumassa retriitinohjaajaksi. Matkalle hän oli lähtenyt Hiljaisuuden Ystävien ryhmän mukana. Silti se, mitä tapahtui oli yllätys: kokonaiskokemuksesta tuli hänelle käännekohta.
– Se oli minulle sisäinen huuhtelu tai keidashetki. Pyhä paikka, joka jää mieleen ja muuttaa ihmisen. Sain lisähappea, keveyttä ja iloa, läheisyyttä ja lämpöä.
– Oma, henkilökohtainen kokemus on muuta kuin mitä voi saada kirjoja lukemalla. Kun on kerran kokenut pyhän paikan, se kulkee mukana. Saari on lapsuusmaisemani ohella toinen paikka, johon voin ajatuksissani aina palata.
Vielä kotiin tultuakin Honkanen koki uutta. Saarikokemus purkautui musiikilliseksi päiväkirjaksi, jonka hän myös levytti.
– En ollut säveltänyt mitään sitä ennen. Ajattelin, että jos joskus tulee uskonpuute, voin kuunnella levyä, toteaa Honkanen, joka ei ole myöhemmin halunnut palata pyhälle saarelle.
– Kokemus oli niin vahva, että toinen matka olisi varmaankin vain varjo siitä.
Sen sijaan Honkanen on tehnyt vaellusmatkoja muualle. Saarikokemus teki yksin vaeltajasta ryhmässä kulkijan. Siksi, että huomasi, kuinka yhteisöllisyys ja kokemusten jakaminen voi voimaannuttaa.
Kanttori Sinikka Honkanen on toteuttamassa kelttiläistä messua ti 24.2. klo 19 Pyhän Annan lastenkirkossa, Koulutie 11.
Jaa tämä artikkeli: