Maksupäätteen käyttö ei ole ilmaista

Maksupäätteen käyttö ei ole ilmaista

Kirkko ja kaupunki kertoi 26.11., kuinka kirkkomme on siirtynyt kolehdin keräämisessä maksupääteaikaan. Tätä on varmasti moni itseni kaltainen, ilman käteistä liikkuva seurakuntalainen toivonutkin. Helppoudesta on myös kuluja.

Kiinnitin huomioni kuvassa olevaan laitteeseen, koska puolisoni yritys on juuri kilpailuttanut eri toimijoita. Näin on varmasti toimittu seurakunnissakin. Nyt valittu laite on selkeydessään käyttäjäystävällinen. Aiheesta on puhuttu jo vuosia, mutta olen kovasti odottanut, että seurakuntalaisille olisi myös kerrottu asian kääntöpuoli. Mikään firma ei toimi Pyhällä Hengellä, ei myöskään kuvan iZettle.

Saadakseen myydystä laitteesta jatkossakin kuluja, he veloittavat laitteen tilaajaa eli kirkkoamme jokaisesta maksusuorituksesta provisiona 1,50–2,75 prosenttia käyttömäärän mukaan.

Kuten artikkelissa kerrottiin, on maksupäätteen käyttäjällä valittavanaan kaksi eri vaihtoehtoa: viiden euron lisäravinne lapselle tai 20 euron turvallinen synnytys. Näistä summista kirkkoamme veloitetaan käyttövolyymin mukaan tuo aiemmin mainittu määrä per maksu.

Minusta olisi reilua kertoa asiasta sellaiselle lukijakunnalle, joka ei ole näiden asioiden kanssa tekemisissä ja kuvittelee antamansa maksun menevän suoraan kerrottuun kohteeseen. Toki tiedämme, että kirkolla itsellään on hallinnollisia kuluja, mutta tästä maksukortilla maksamisesta hyötyy suoraan aivan eri toimija.

Koko hinnasto löytyy kyseisen firman nettisivuilta www.izettle.com. Sieltä löytyy myös jokaisen korttipäätteen yksikköhinta. En missään nimessä halua tehdä kortinlukijan toimittajasta huonoa yrittäjää seurakuntalaisten silmissä. Päinvastoin sama lukija on kuulemma tulossa puolisonikin yritykseen helppokäyttöisyyden ja edullisen hinnan takia. Haluan esittää seurakunnille kysymyksen. Menevätkö nämä provisiot seurakuntiemme hallintokulujen budjetteihin, vai vähennetäänkö ne kolehdeista? Jälkimmäisessä tapauksessa käyn edelleen pankkiautomaatilla ennen jumalanpalvelusta.

Henrik Vestama

 

Edellisen johdosta: Kolehti on tärkeä muistutus yhteisestä vastuusta. Se on myös kaunis tapa osoittaa kristillistä lähimmäisenrakkautta. Ja on hyvä tietää, että kolehtisummat eivät ole viime vuosina pienentyneet. Niiden tuotto on elintärkeää erityisesti kehitysmaiden lapsille ja äideille, kaukaisille lähimmäisille.

Kolehtihaavin rinnalle on tullut myös muita tapoja kerätä varoja: tekstiviestit, puhelinkeräykset ja viimeisimpänä maksupäätekokeilu. Kaikissa tavoissa kerätä kolehtia tulee myös keräyskuluja. Haavikolehdin kannossa syntyy henkilökuluja, kun raha lasketaan kahden henkilön ollessa paikalla, kuluja turva-autosta, joka kiertää hakemassa kolehtirahat ja lisäksi pankkien käteisen rahan käsittelykulut. Nämä kustannetaan yhteisin kirkollisverovaroin keräyskuluina. Nämä kulut saattavat olla jopa suurempia kuin kulut maksupäätteestä.

Maksupäätekokeilussa keräyskustannuksen maksaa Suomen Lähetysseura. Näillä keräyskuluilla hoidamme hyvän hallinnon käytännöt sekä markkinoinnin ja tiedotuksen. Keräyskulujen määrää seurataan tarkkaan. Kulut pyritään pitämään pieninä, jotta saamme varat heille, jotka sitä tarvitsevat. Mielessä kuitenkin on, että ehkä nämä varat olisivat jääneet antamatta aids-orvoille, mikäli korttimaksumahdollisuutta ei olisi ollut. Näin yhteinen tukemme on kuitenkin suurempi. Kolehtihaavi on edelleen tärkein tapa kerätä varoja sunnuntain messussa.

Iiris Kivimäki
viestintäjohtaja
Suomen Lähetysseura

 

 

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city