Kippis! Maljoja on kohoteltu jo Raamatun kirjoittamisen aikaan. Viiniköynnöstä viljeltiin tuolloin sekä rypäleiden että viinin takia.
Malja kesälle
Juhannuksena viini maistuu suomalaisille. Kirkossa suhde alkoholiin on kimurantimpi.
Teksti Marjo Kytöharju ja Eira Serkkola
Kuva Esko Jämsä
Porissa järjestetään heinäkuussa SuomiAreena, jossa kirkkokin on mukana. Ohjelmaan merkitty viini- ja virsi-ilta on herättänyt pientä kohua. Syntyneessä nettikeskustelussa näkyy suomalaisten latautunut suhde alkoholiin.
Entinen kansanedustaja Risto Kuisma piti Kotimaa24.fi-verkkosivuston haastattelussa viini- ja virsi-iltaa mielistelynä. Hänen mukaansa kirkossa ajatellaan, että kirkon tilaisuuksiin pitää houkutella nyt jo viinilläkin.
”Jumalahakuinen huominen on parempi kuin humalahakuinen juominen”, kommentoi puolestaan Lauri Lahtinen 13.3.
Janne Onnelan mielestä suomalaisilla on skitso suhde alkoholiin, mikä näkyy sivun kommenteissa. ”Jos ottaa yhden lasin viiniä, ei se tarkoita, että päätä työnnetään sammioon.”
Emilia Karhu kummastelee sitä, miten ”kukaan voi tulkita kirkon viini- ja virsi-illan joksikin ryyppytilaisuudeksi! (--) Sen ymmärrän, että alkoholitonta ehtoollisviiniä on oltava tarjolla sitä tarvitseville. Monille alkoholi on suuren luokan ongelma.”
Liisa Sorsa epäilee, että osa vanhemmista jäsenistä on kasvanut aikanaan pakkoneuroottisen kristillisyyden piirissä ja hakee nyt revanssia esimerkkinään ”Välimeren kulttuurin vaikutteet”.
SuomiAreenan viini- ja virsi-ilta ei ole mikään uusi juttu, sillä kodeissa niitä on pidetty muutaman vuoden ajan. Esimerkiksi pastori Marja Heltelän järjestämissä viini- ja virsi-illoissa eli ”veisaavaisissa” mutustellaan virsien laulamisen lomassa juustoa ja leipää sekä nautitaan viiniä.
– Olen kehottanut ottamaan mukaan virsikirjan, juustoa, leipää ja mielijuomaa. Juoma voi olla viiniä, siideriä, olutta tai vaikka mehua.
– Laulamme iltaan osallistuvien ihmisten toivomia virsiä tauotta, ja syöminen ja juominen hoituvat siinä sivussa. Viimeksi huhtikuussa meille tuli 39 ihmistä. Vieraskirjasta näkyy, mitä virsiä illoissa on laulettu.
Heltelä on järjestänyt yli kolmen vuoden aikana yhdeksän viini- ja virsi-iltaa. Hän sai idean niihin Tapanilassa pidetyistä illoista. Seuraava ilta on syyskuussa.
Heltelä kutsuu väkeä Facebookin, tekstiviestin ja sähköpostin kautta. Kun sana on kiirinyt, tulijoita olisi enemmän kuin kotiin mahtuu.
– Pyrin siihen, että eri kerroille pääsee mukaan eri ihmisiä, jolloin virret ja keskustelut ovat aina erilaisia. Minulle voi laittaa viestiä, jos haluaa tulla kutsutuksi, ja mukaan voi ottaa myös ystävän. Mukana on myös kirkkoon kuulumattomia ihmisiä, sillä tämä on avoin kaikille. Viime helmikuussa meillä oli ekumeeninen ilta, ja jokainen toi oman kirkkokuntansa mukaisen laulukirjan.
Heltelän mukaan viini- ja virsi-ilta muistuttaa seurojen pitämistä. Jokainen kertoo etunimensä, minkä virren toivoo ja miksi juuri sen.
– On aina kiinnostavaa tavata uusia ihmisiä ja kuulla heidän virsiperustelujaan. Toivotut virret liittyvät yleensä lapsuuteen, kouluaikoihin ja elämän käännekohtiin.
Raamatussa viini mainitaan monenlaisissa yhteyksissä satoja kertoja. Uskovaisetkaan eivät siis voi selittää viiniä pois Jeesuksen ajan ihmisten elämästä tai Vanhan testamentin ajalta. Jeesus jopa vertaa jäähyväispuheessaan itseään viinipuuhun ja opetuslapsia oksiin. Kaikki tuntevat kertomuksen Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta: Kaanan häissä hän muutti veden viiniksi.
Viini oli tärkeä maataloustuote Välimeren maissa roomalaisajalla. Ravinnon kolme kivijalkaa olivat vilja, oliiviöljy ja viini, kirjoittaa teologian tohtori ja Nurmijärven seurakuntapappi Anni Pesonen teoksessa Arkielämää Raamatun aikaan (Kirjapaja 2010).
– Viini oli yhtä luonnollinen osa elämää kuin maito ja piimä ovat Suomessa olleet. Ruokajuomaviini juotiin aina veteen sekoitettuna. Siinä oli kolme tai neljäkin osaa vettä eikä siitä siis päihdytty juuri lainkaan. Naiset ja lapsetkin joivat sitä, Pesonen kertoo.
– Viini säilyi huonosti ennen lasin tai edes saviruukun lasittamisen keksimistä, joten viini etikoitui vähitellen ja alkoholiprosenttikin laski. Hapanviini, jota sotilaiden mainitaan juoneen Jeesuksen ristin juurella, oli tätä köyhän kansan huonosti säilynyttä viiniä. Viini ja viinietikka olivat tärkeitä myös ruuanlaitossa.
Viininviljelyyn liittyviä vertauksia esiintyy monissa Raamatun teksteissä, Pesosen mukaan siksi, että viininviljely oli maatalouskulttuurissa kaikille tuttu asia.
– Jos Jeesus olisi elänyt sata vuotta sitten Suomessa, ehtoollisaineet olisivat olleet piimä ja ruisleipä. Viini ja leipä olivat kaikkein tavallisimmat ruoka-aineet.
Miten on ymmärrettävä Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko, veden muuttaminen viiniksi? Siinä jopa mainitaan hyvä ja huono viini.
– Hääjuhlat olivat iso asia, monipäiväinenkin juhla, ja viini oli luonnollinen osa sitä. Minusta tuossa kertomuksessa on paljon huumoria ja siinä kaikuu myös elämänilo. Maria haluaa auttaa noloon tilanteeseen joutuvaa isäntäväkeä ja junailee määrätietoisesti Jeesukselta heille tarvittavan avun. Isännän ilmettä voi kuvitella, kun seremoniamestari tulee lopussa kommentoimaan: minä jo luulin että se alun etikka oli sinun parasta viiniäsi, mutta sinullahan oli jemmassa ihan käypää ainetta, Anni Pesonen kuvaa.
– Eikä kertomuksessa tehdä ongelmaa siitä, että juhlissa myös humalluttiin. Se on iloa, joka näille köyhille ihmisille suodaan.
Raamatussa kuitenkin myös varoitellaan liiasta juomisesta, joten ongelma tunnettiin jo silloin. Pesosen mukaan antiikin aikana ei ollut muita kuin mietoja alkoholijuomia, koska tislaamista ei ollut keksitty.
– Varmaan alkoholismia ja humalassa riehumista esiintyi silloinkin, ja varoitukset liittyvät siihen.
Kun sitten länsimaissa alettiin käyttää tislattuja viinoja, ne synnyttivät etenkin tehdaskaupungeissa todella räikeitä sosiaalisia ongelmia. 1800-luvulla teollistuminen, raittiusliike ja sosiaalisesti aktiivinen herätyskristillisyys rantautuivat Suomeen samaan aikaan. Pesosen mukaan halvan viinan suurkulutuksen aiheuttama perheiden kärsimys oli yleinen huoli, ja raittiusaatetta puolustettiin myös työväenliikkeen, naisasian ja isänmaallisuuden nimissä.
– Vanhojen kirkkojen eli katolisen ja ortodoksisen kirkon perinteessä täysraittius on ollut melko vieras ihanne.
Nyky-Suomessa vallitsee eurooppalaisittain katsottuna humalahakuinen alkoholikulttuuri. Viini- ja virsi-illat ovat Marja Heltelän mielestä tervettä vastapainoa sille.
– Minulla on kodin perintönä tapa pitää ovet auki ihmisille ja nauttia alkoholia kohtuullisesti.
– Mielestäni tämä konsepti on toimiva, koska illoissa kenenkään ei ole pakko juoda alkoholia. Meillä on käynyt nuoria ja vanhoja, eikä yksikään ole lähtenyt täältä juopuneena. Koen myös olevani emäntänä vastuussa vieraista.
Heltelä on saanut pelkästään myönteistä palautetta virsi- ja viini-illoistaan. Idea on levinnyt myös muihin kaupunkeihin, esimerkiksi Turkuun, Järvenpäähän ja Mäntsälään. Heltelä kuitenkin tietää joidenkin vieläkin ajattelevan, että alkoholin juominen on syntiä. Siksi SuomiAreenan tilaisuuden saama raju palaute ei suuremmin yllätä.
– Ehkä alkoholiin tiukasti suhtautuvalle tulee viini- ja virsi-illoista jotenkin pikkutuhma olo. Raamatulla tiukkuutta ei voi perustella, sillä viinistä puhutaan Raamatussa paljon hyvässä sävyssä. Toisaalta siinä varoitetaan viinin liiallisesta käytöstä ja siitä minäkin olen samaa mieltä. Mutta kuuluuhan viini myös ehtoolliseen, keskeisimpään sakramenttiimme.
– Ajattelen niin, että viini samoin kuin esimerkiksi rakkaus ja seksi ovat Jumalan lahjoja. Kaikkia lahjoja voi myös käyttää väärin, Heltelä toteaa.
Seurakunnan ydintoimintaan viinin nauttiminen ei Tuomiokirkkoseurakunnan johtavana kappalaisena työskentelevästä Heltelästä kuulu.
– Tuomiokirkkoseurakunnassa sallitaan alkoholipitoiset onnittelumaljat ja ruokajuomat häissä ja muissa yksityistilaisuuksissa. Seurakunnan työntekijä voi myös osallistua työn merkeissä vaikkapa baarissa järjestettyyn tilaisuuteen.
Pastori Anni Pesonen voisi periaatteessa kuvitella, että seurakunta järjestäisi viini- ja virsiseuroja.
– Ei se minusta mikään rappion huippu olisi. Mutta ilmankin pärjätään. Minusta on arvokasta, että seurakunnan toiminnassa ja kristillisissä järjestöissä lapset, nuoret ja opiskelijat oppivat luontevaa sosiaalisuutta ilman minkäänasteista humalaa. Päihteetön sosiaalisuus on äärettömän arvokas taito.
Lisätiedot: Facebookissa Viini- ja virsiseura
sekä netissä www.mtv3.fi/suomiareena
Jaa tämä artikkeli: