Mallia Amerikasta
Keskuspuisto syntyi virallisesti sata vuotta sitten Helsingin ensimmäisen asemakaava-arkkitehdin, Bertel Jungin, esityksestä. Esikuvina olivat New Yorkin, Chicagon ja Bostonin suuret keskuspuistot, joiden piirustuksiin Jung tutustui kongresseissa Saksassa.
Väestönkasvu ja teollisuus keskittyivät 1800-luvun loppupuolelta lähtien voimakkaasti kaupunkeihin. Ilmanlaatu huononi. Puistoja tarvittiin henkirei’iksi ja virkistysalueiksi etenkin ahtaasti asuvalle työväestölle.
Helsingistä uumoiltiin suurkaupunkia. Silti Bertel Jung halusi jättää kaupungin keskelle laajan rakentamattoman alueen.
– Jo 1910-luvulla tiedettiin, että auto on tulevaisuuden liikenneväline raideliikenteen ohella. Siksi uusia asuinalueita voitiin suunnitella kauaskin keskustasta, Arkkitehtuurimuseon arkistonhoitaja Elina Standertskjöld valaisee.
Nykyinen keskuspuisto Töölönlahdelta Vantaan rajalle kattaa lähes tuhat hehtaaria. Voimassa oleva Helsingin yleiskaava 2002 ja yksittäiset asemakaavat säilyttävät puiston nykyisellään.
Uutta asemakaavaa laaditaan nyt noin vuosille 2016–2030, ja visio ulottuu vuoteen 2050 saakka. Siinä varaudutaan siihen, että pääkaupunkiseudun väkiluku kasvaa 1,2 miljoonaan. Yleiskaava-arkkitehti Marja Piimiehen mukaan kantakaupunkia tullaan laajentamaan siten, että moottoriteitä muutetaan katumaisiksi kaupunkibulevardeiksi eli teiden molemmin puolin rakennetaan tiiviitä kortteleita.
– Myös Hämeenlinnanväylän Keskuspuiston puoleinen reuna ramppi- ja melualueineen osoitetaan rakennusalueeksi, Piimies sanoo.
Jaa tämä artikkeli: