Malmilaisten valmentaja Tomi Uimonen puhutteli joukkuettaan pelitauolla. Jalkapallon ohella SM-turnauksen ohjelmaan kuului muun muassa messu. Kuva: Juhana Unkuri
Malmi palloili pronssille seurakuntien SM-futiksessa
Malmin seurakunnan Christian United -joukkue sijoittui kolmanneksi Savonlinnassa pelatussa seurakuntien jalkapallon SM-turnauksessa viime viikonloppuna.
Pronssipelissä kaatui Lahden Joutjärven seurakunta selvin numeroin 5–1. Välierissä Malmi oli hävinnyt Savonlinna-Säämingin seurakunnan ykkösjoukkueelle 0–3. Tampereen seurakuntien St. Players jyräsi mestaruuteen voittamalla finaalissa Savonlinna-Säämingin 3–0. St. Players oli mestari myös vuosi sitten.
– Välieräpeli jäi hieman harmittamaan. Luvut olivat selvät, mutta olimme pelissä hyvin mukana ja meilläkin oli maalipaikkamme. Joukkue nollasi kuitenkin tappion nopeasti ja pronssipelissä pelasimme todella hienoa jalkapalloa, joukkueen valmentaja, nuorisotyönohjaaja Tomi Uimonen kommentoi.
Turnaukseen osallistui yhdeksän joukkuetta eri puolilta Suomea. Luterilaisten joukkueiden lisäksi mukana oli joukkue Tampereen Helluntaiseurakunnasta.
Turnaus on pelattu Savonlinnassa vuodesta 2001 lähtien. Sitä ennen mestaruuksista oteltiin Tampereella ja Lahden seudulla. Ensimmäiset väännöt käytiin 1980-luvulla.
Tomi Uimosen mukaan jalkapallo on tärkeä osa Malmin seurakunnan nuorisotyötä.
– Jalkapallo on samaan aikaan kokoavaa ja syventävää nuorisotyötä. Osalle jalkapallo on yksi lisä seurakuntayhteydessä, osalle lähes ainut linkki seurakuntaan.
Christian United harjoittelee keväästä syksyyn pari kertaa viikossa. Turnauspelaajat valitaan harjoituksissa mukana olleista.
SM-turnauksen pelaajista jotkut pelaavat aikuisten korkeallakin sarjatasolla, osa taas ei pelaa lainkaan seurakunnan ulkopuolisissa joukkueissa. Mukana on niin rippikouluikäisiä, parikymppisiä miespelaajia, tyttöjä kuin ikämiehiäkin.
– Turnauksen taso on noussut. Pelaajien erilaisista taustoista huolimatta turnaus sujuu hyvin. Asioiden sujumisesta kertoo myös se, että samat joukkueet tapaavat järjestään tulla myös seuraavan vuoden turnaukseen.
Ennen pronssipeliä vietetty pukukoppihetki oli Uimosen mukaan vahva yhteisöllinen kokemus.
– Pidimme tsemppipuheet ja lyhyen rukoushetken. Itsellekin tuli tippa linssiin. Ehkä tunnelma välittyi meistä ulospäinkin, kun astelimme viimeiseen peliin. Tällaiset hetket osoittavat, miksi kristillistä urheilutyötä kannattaa tehdä.
Jaa tämä artikkeli: