"Harmonikalla voi ilmentää sekä syvää surua että helmeilevää iloa", sanoo Maria Kalaniemi. Kuva: Patrik Lindström
Maria Kalaniemen luovuus pursuaa harmonikan palkeista
Luovuus on uskallusta olla läsnä ja toteuttaa haaveitaan. Jos yrittää miellyttää kaikkia, syntyy vain sotkua.
Aluksi Maria Kalaniemi soitti korvakuulolta radiosta kuulemiaan suomen- ja ruotsinkielisiä iskelmiä. Soittotunneille hänet vietiin ensin Helsinkiin, Pekka Loposen oppiin.
"Musiikkikoulu toimi vanhassa kampaamossa. Samaan aikaan tunnilla oli kymmeniä muitakin lapsia. Meteli oli korvia huumaava. Ahtaassa tilassa opetusta seurasivat seinänvierillä seisoskelleet lasten vanhemmat", Maria muistelee.
Marian kodissa haitari oli kaikkien soitinten kuningas ja kuningatar. Pianoa Marian lapsuudenkotiin ei koskaan hankittu. Vanhemman polven näkökulmasta haitari oli käytännönläheinen, sillä se oli helppo ottaa mukaan.
"Haitari on ollut minulle aina luonteva soitin. Aloitin opinnot Espoon musiikkiopistossa 1973. Silloin oivalsin varsin pian, että soittamisesta tulee minulle ammatti", liki koko ikänsä Espoossa asunut, kansainvälisesti tunnettu harmonikkataiteilija ja säveltäjä muistelee.
Yli 30 vuotta taiteilijana
Kansallisen tason huomioon Maria nousi 1983 voitettuaan ensimmäisen Kultainen Harmonikka -kilpailun Ikaalisissa. Hän on niin ikään yksi ensimmäisistä Sibelius-Akatemian kansanmusiikinopiskelijoista. Vuonna 2014 Maria juhli 30-vuotista taiteilijauraansa. Tuolloin hänet palkittiin Pro Culturalla ja Etno-Emmalla.
"Vartuin kaksikielisessä perheessä Kilossa. Asuin siellä lapsena rintamamiestalossa. Samassa miljöössä äänitimme toukokuussa suomenruotsalaista kansanmusiikkia. Tulevan levyn kappaleet ovat sävellyksiäni. Levy ilmestyy aikaisintaan loppuvuodesta", hän kertoo.
Harmonikka on hyvä terapeutti
Luovuus on Marian mielestä uskallusta olla läsnä ja toteuttaa omia musiikillisia haaveitaan. Muiden mielipiteet on usein parempi jättää omaan arvoonsa.
"Jos yrittää miellyttää kaikkia, niin silloin syntyy vain sotkua ja oma näkemys hämärtyy. Päästäkseen tavoitteisiinsa on vain uskallettava luottaa ajatuksiinsa."
Maria toteuttaa luovuuttaan harmonikan kautta.
"Soittaminen on vapauttavaa. Se on osa puhdistautumisriittiä. Harmonikka on hyvä terapeutti", hän toteaa.
Marian soittotyyliä on kuvattu lyyriseksi ja intensiiviseksi. Oman soittonsa analysoinnin hän kokee vaikeaksi.
"Soittaminen ei ole sitä, että soittaa oikeita näppäimiä. Haluan soitollani koskettaa ihmisten syvimpiä tuntoja, ilmentää tunteita syvästä surusta rempseään iloon."
Marian mielestä palkeet ovat harmonikan sielu ja kiehtovin osa. Soittimella voi sekä luukuttaa täysillä että soittaa hyvin hiljaa.
"Soittimen käsittelytapa myös erottaa harmonikansoittajat toisistaan."
Lomailua ja pelimannivirsiä
Kesäkuussa Maria rentoutui Lieksan vehreissä vaaramaisemissa. Heinäkuussa hän opettaa harmonikkaleirillä Seilin saarella. Hän esiintyy niin ikään kirkkokonserteissa eri puolilla Suomea.
Urkuyö ja aariassa Espoon tuomiokirkossa hän konsertoi Timo Alakotilan ja Senni Valtosen kanssa 28. heinäkuuta. Luvassa on syviä tunne-elämyksiä, helmeilevää raikkautta sekä improvisoinnin luomaa keveyttä. Konsertin instrumentaatiota Maria kuvailee mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi.
"Timo ja Senni ovat jo pitkään esiintyneet yhdessä Psalttamus -virsikonserteissa. Liityn mahdollisuuksien mukaan kokoonpanoon. Konsertissa virret ja kansanmusiikki soljuvat luontevasti toisiinsa. Lisäksi improvisaatio tuo tulkintaan latausta", Maria kertoo.
Psalttamus – Pelimannivirsiä to 28.7.2016 klo 22 Espoon tuomiokirkossa, Kirkkopuisto 5. Esiintyjät Senni Valtonen, puhaltimet, urut, avainviulu, laulu ja kantele, Timo Alakotila, piano ja harmoni ja Maria Kalaniemi, harmonikka. Liput 15–24 e.
Taiteilijatapaaminen kello 21 ennen konserttia Pitäjäntuvassa, Kirkonmäentie 2.
Lisätiedot ja liput, katso Urkuyö ja aaria.
Jaa tämä artikkeli: