Marianpäivä on tärkeä
Marianpäivän viettäminen on minulle seurakuntapappina ollut aina mieluinen virkatehtävä.
Sisältyyhän siihen vahva viesti naiseudesta, äidistä, sikiön ihmisarvosta, Jumalan asennoitumisesta ihmiseen ja ennen kaikkea Jumalan armosta ja valinnasta.
Mitä neitsyyteen ja neitseestäsyntymiseen tulee, kysymyshän on Kristuksesta ja hänen ihmiseksi tulemisestaan. Meille on munasolun hedelmöittyminen sukupuoliyhteydessä elämämme alkutapahtuma, mutta ei tietenkään Hänelle, jonka tunnustamme Jumalan Pojaksi. Siksi Kristuksen neitseellinen sikiäminen on kristillisen uskon kannalta kaikessa käsittämättömyydessään itsestäänselvyys. Ja kun Maria oli synnyttänyt ainutlaatuisen esikoisensa, menetti hänen neitsyytensäkin merkityksensä. Mikään Uudessa testamentissa ei viittaa muuhun, kuin että hän myöhemmin eli normaalia aviovaimon elämää ja synnytti useita lapsia luonnollista tietä. Muun väittäminen on epäraamatullista mytologiaa.
Joskus on sanottava suoraan, että Marian korottaminen jonkinlaiseksi taivaalliseksi jumalatarhahmoksi on irvokkaimpia lankeemuksia kristikunnan historiassa. Kaikenlainen ihmisenpalvonta on synti ensimmäistä käskyä vastaan ja monen muun pahan alku – esiintyi sitä sitten uskonnonharjoituksen piirissä, viihdekulttuurin areenoilla tai poliittisen messianismin ilmentymissä.
Maria itse näyttää meille toisen tien. Ei hän puheenvuoroissaan tee itseään keskipisteeksi vaan: ”Minä olen Herran palvelijatar” ja ”minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.” Hänen kanssaan saamme kumartaa hänen kohtunsa kautta yhdeksi meistä tullutta jumalihmistä, joka yksin on sen arvoinen.
Miika Vuola
rovasti, Kristiinankaupunki
Jaa tämä artikkeli: