Marja Vuorinen haluaa tulla vanhaksi vapaaksi ihmiseksi
Marja Vuorinen haluaa oppia olemaan entistä enemmän läsnä tavallisessa arkielämässä. Kuva: Jani Laukkanen

Marja Vuorinen haluaa oppia olemaan entistä enemmän läsnä tavallisessa arkielämässä. Kuva: Jani Laukkanen

Marja Vuorinen haluaa tulla vanhaksi vapaaksi ihmiseksi

Välillä elämä muuttuu, halusi sitä tai ei. Marja Vuorisen elämä alkoi myllertyä nelikymppisenä.

Marja Vuorinen on pyöräillyt suoraan töistä haastatteluun ja näyttää pirteältä ja iloiselta. Ilosta hän puhuukin mielellään. Ja vapaudesta.

”Ajattelen, että minusta tulee vanha vapaa ihminen, joka uskaltaa olla. Se on makea ajatus. Sillä polulla koetan kulkea, vapauden polulla.”
 

Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan

Vapauden polulle pääseminen on vaatinut Vuoriselta paljon. Elämä kun ei välttämättä mene niin kuin on suunnitellut. Ei, vaikka yrittää kaikkensa. Silloin pettymys on vielä pahempi: enkö osannut, enkö pystynyt?

”Viisaat puhuvat siitä, miten elämä jakautuu kahteen osaan. Minun elämäni keskeinen rajapyykki oli avioero 7–8 vuotta sitten. Elämä alkoi myllertyä, kun olin ohittanut nelikymppiseni. Ensin petti selkä, sitten tuli masennus ja sen jälkeen mureni avioliitto kaikista yrityksistä huolimatta.”

Selkävaivat ja masennus eivät ole vaivanneet Vuorista enää vuosiin, mutta eronneena hän on törmännyt suomalaisen yhteiskunnan perhekeskeisyyteen.

”Ensin erossa menee omanarvontunto, sitten huomaa, että myös sosiaalinen status muuttuu: ei ole enää sitä asemaa ja turvaa, mitä ennen oli.”
 

Hiljaisuus kutsuu kuulemaan

Itsensä ja elämänsä palasia kootessa voi tapahtua jotain uutta. Kun Marja Vuorisella alkoi elämän toinen osa, mukaan tuli vähitellen myös uudenlainen hengellisyys.

”En ole ollut päivääkään seurakuntanuorissa, joten kun aikuisiän alussa tutustuin seurakuntaelämään, se oli minulle ihan uutta ja otin kuin annettuna vastaan sen, mitä kerrottiin. Vuosien mittaan se kuitenkin alkoi tuntua vieraalta.”

Elämän myllertyessä Vuorinen alkoi tutustua hiljaisuuden viljelyn maailmaan, niin itäiseen kuin läntiseenkin.
 

Läntisessä mietiskelyperinteessä minua viehättää se, että vastassa ei ole tyhjyys.”
 

”Mietiskely mielletään edelleen itäisten uskontojen jutuksi, mutta sehän ei pidä paikkansa. Ei kaikki tule idästä. Myös läntisessä kirkossa on hyvin rikas mietiskelyperinne. Läntisessä mietiskelyperinteessä minua viehättää se, että vastassa ei ole tyhjyys.”

Vuorinen opiskelee parhaillaan ignatiaanisen retriitin ohjaajaksi.

”Jesuiittojen hengelliset harjoitukset ovat avanneet minulle paljon asioita. Säännöllinen mietiskely on tärkeää Jumalan äänen kuulemisessa. Toivon vielä eteneväni tällä polulla niin, että pystyisin toteuttamaan elämäntapaa, jossa oppisin olemaan enemmän läsnä ja tietoinen tavallisessa arkielämässä.”
 

Vapaaksi pään sisäisistä esteistä

Kun Marja Vuorinen puhuu vapaudesta, hän ei tarkoita vapautta olla ja elää miten lystää.

”Vapaus on minulle tärkeä ja keskeinen käsite. Minulle kasvaminen vapauteen tarkoittaa vapautta pään sisäisistä jutuista, jotka häiritsevät ja estävät. Niitä ovat esimerkiksi näyttämisen tarve, pätemisen tarve, viimeisen sanan sanomisen tarve ja erilaiset pelot. Sisäinen vapaus on vapautta tällaisista kahleista, kaikenmaailman mielensä pahoittamisista ja peloista – ja vapautta elää enemmän toisia varten.”

Vuorinen kertoo, että jesuiittojen perinteessä Jumalan tunteminen on itsensä tuntemista.

”Se on sitä, että oppii tuntemaan ja kohtaamaan niitä asioita, jotka meitä sitovat.”

Harva haluaa elämäänsä jatkuvaa epävarmuutta. Uskon ajatellaan tuovan elämään varmuutta ja turvaa.
 

Usko on epävarmuudessa elämistä. Se on tasan totta."
 

”Piispa Tapio Luoma puhui piispanmessussa Olarissa siitä, miten usko on epävarmuudessa elämistä. Se on tasan totta. Olen joutunut luopumaan monista asioista, joiden varaan olin rakentanut elämäni. Haluan uskoa, että ne kokemukset nyt auttavat minua selviämään elämän epävarmuudesta ja menetyksistä. Ja haluan päästä irti elämän varmistelusta.”
 

Ihania asioita epävarmuuden keskellä

Onneksi elämän epävarmuuden keskellä on myös ihania asioita.

”Perhe, tietysti. Vaikka elän nyt yksin, lasken perheeseeni kuuluviksi poikani perheineen, äitini ja veljeni perheineen. Ilo lapsista vain lisääntyy vuosien mittaan: Minulla on kaksi poikaa ja miniöistä koen saaneeni tyttäret. Ja lapsenlapseni on ihan erityistärkeä”, sanoo Vuorinen hymyillen.

Myös työasioissa hän sanoo olleensa onnekas.

”Minulla on aina ollut ylettömän kiinnostavia työpaikkoja ja olen nauttinut voidessani tehdä työtä, jossa tehdään asioita ihmisten hyväksi.”

Kun Vuorinen teki ison hypyn työelämässä ja siirtyi järjestömaailmasta kunnan palvelukseen, loppuivat työmatkat ja iltatyöt. Hän tuumii, että nyt olisi aikaa muillekin jaettavaksi.

”Olin nuorempana töissä kymmenisen vuotta kansainvälisessä järjestössä, jossa totuin työskentelemään eri kulttuureista kotoisin olevien kanssa. Siinä oppi myös sen, että samaankin tulokseen voi päätyä monella eri tavalla”, nauraa Vuorinen.

”Ehkä se on vaikuttanut siihen, että pidän hyvänä asiana sitä, että tänne tulee väkeä muista kulttuureista. Tein vähän aikaa sitten yhden vuoron pakolaisten vastaanottokeskuksessa ja ajattelin, miten mukavalta tuntui, kun siellä ihmiset katsoivat silmiin ja sanoivat päivää. Ehkä voisin vaikka lähteä mukaan vapaaehtoiseksi opettamaan suomen kieltä”, tuumii Vuorinen.
 

Vapaus lisää iloa

Hengelliseksi kodikseen Marja Vuorinen nimeää Tuomasmessun.

”Siellä on mielekkäitä tehtäviä vapaaehtoisille ja musiikki on ihanaa. Ja olen myös niin iloinen siitä, että saan olla Wähäpaimen-kuorossa: siellä on laulua, taivaallista musiikkia ja ihania, hyväntahtoisia ihmisiä.”

Vuorisen puheessa vilahtaa usein sana ilo. Hyväntahtoiset ihmiset ilahduttavat Vuorista. Ja auringonpaiste pyöräillessä ja monet muut arkisen tuntuiset asiat.

”Vapauden myötä ilo lisääntyy. Jeesuskin puhui paljon ilosta. Haluan oppia yhä enemmän olemaan iloinen arkipäivän asioista. Ja haluan olla myös sillä tavalla vapaa tietämisestä, että osaisin elää uteliaan seikkailijan mielellä. On niin paljon näkemistä ja kokemista. Haluan olla vastaanottavainen uusille mahdollisuuksille, olivat ne sitten pieniä tai isoja.”

 

Kuka?

Marja Vuorinen, psykologi, joka uskoo että kiinnostavimmat asiat ovat vielä edessäpäin, jos säilyttää uteliaisuuden, huumorintajun ja aloittelijan mielen.

Missä?

Mahdollisimman lämpimässä ja ihmisten parissa.

Motto?

"Siinä tapauksessa, että saan jatkaa: lujemmin, yksinkertaisemmin – hiljaisemmin, lämpimämmin.”

Dag Hammarskjöld

Jaa tämä artikkeli: