Martti Luther piti Adamia hyvänä
Kirkko ja kaupunki -lehdessä (15.4.) oli kirjoitus Tomas von Martensista otsikolla Buddhakin puhuu totta. Kirjoitusta lukiessa pistävät silmään negatiiviset lausumat Lutherista: ”Latinaksi käydyssä väitöstilaisuudessa tohtori Luther tuo esiin oman käsityksensä ihmisyydestä: ’Adam ante lapsum erat stercus cum suis operibus.’ Suomeksi: ’Adam oli ennen lankeemusta omine töineen pelkkää paskaa’.”
Lainaus on Eero Huovisen kirjasta Kuolemattomuudesta osallinen. Huovisen tekstistä käy ilmi, että Luther ei tarkoita ihmisen luonnollisia töitä ennen lankeemusta, koska Jumalan luomisessa lahjoittama täydellisyys oli läsnä ”luonnollisessa ihmisessä” (in homine naturalis), ja tästä täydellisyydestä seurasivat hyvät teot kuin itsestään. Ne eivät siis suinkaan olleet ”pelkkää paskaa”.
Sitä vastoin pelastuksen asiassa ihmisen omilla teoilla ei ollut, eikä ole, merkitystä. Pelastus ja vanhurskauttaminen tapahtuu yksin uskosta, Kristuksen tähden. Ihminen eli Lutherin mukaan alkutilassa kahdenlaista elämää – sekä hengellistä että psykofyysistä – ja nämä olivat harmoniassa keskenään.
Luterilaisen ihmiskäsityksen pessimistisyyttä on suuresti liioiteltu. Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa mainitaan, että ihmisen tila ennen lankeemusta oli ”puhdas, pyhä ja synnitön”. Myös lankeemuksen jälkeen ”luonto pysyy Jumalan luomuksena”, vaikka onkin vioittunut ja turmeltunut.
On sääli, että Lutherin ihmistä koskevasta käsityksestä annetaan virheellinen kuva, koska hänen ihmiskäsityksellään on merkitystä myös tämän päivän teologiassa ja kirkon asioista käytävässä keskustelussa.
Martti Tuure
pastori, Tampere
Jaa tämä artikkeli: