Marutei Tsurusesta tuli sinisilmäinen samurai
Suomalainen vai japanilainen? – Sanon aina olevani suomalaissyntyinen japanilainen, Marutei Tsurunen toteaa. Kuva: Esko Jämsä

Suomalainen vai japanilainen? – Sanon aina olevani suomalaissyntyinen japanilainen, Marutei Tsurunen toteaa. Kuva: Esko Jämsä

Marutei Tsurusesta tuli sinisilmäinen samurai

Marutei Tsurunen on ollut lähetystyöntekijä ja senaattori Japanissa. Nyt hän katuu vain yhtä asiaa.

Marutei Tsurunen, 75, on juuri tullut pyhiinvaellukselta. Hän on ollut vaimonsa kanssa 40 päivää poissa Japanista, puolet Suomessa ja puolet Pyhän Jaakobin vaellusreitillä Espanjassa.

– Monet vaeltajat etsivät uutta sisältöä elämäänsä, mutta meillä ei ollut kyse siitä.  Olimme kiitollisuusvaelluksella. Olemme päässeet näin pitkälle, ja varsinainen elämäntyö on ohi.

Helsinkiläisen hotellin kahvilassa istuu elämäänsä tyytyväinen mies. Tsurusen tarina ei ole aivan tavanomainen. Vuonna 2002 hänet valittiin Japanin parlamenttiin ensimmäisenä länsimaalaissyntyisenä. Nyt Tsurunen on jo eläkkeellä, ja hänen muistelmateoksensa Sinisilmäinen samurai (Gummerus 2015) julkaistiin lokakuussa. Japaniin Tsurunen saapui jo vuonna 1967, mutta tuolloin hänet tunnettiin vielä lähetystyöntekijä Martti Turusena.

Halusi Afrikkaan, päätyi Japaniin

Jaakonvaaran kylä, Pielisjärvi, 1950-luku. Martti Turunen lukee kansakoulun kirjastossa tutkimusmatkailijoista. Hänessä herää into lähteä itsekin tutkimusmatkailijaksi Afrikkaan.

– Siihen tarvittiin kuitenkin yliopistokoulutus, mihin minulla ei ollut mahdollisuutta, Marutei Tsurunen kertoo yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin.

Minun oli jo silloin vaikea ajatella, että minun pitäisi käännyttää ihmisiä kristinuskoon. Halusin kyllä tehdä kristinuskoa tunnetuksi, ja siihen olen valmis nytkin.

Kun kotikirkossa kävi lomalla olevia Ambomaan lähetystyöntekijöitä kertomassa työstään, Turunen näki oven avautuvan.

Afrikka pysyi kuitenkin suljettuna. Ambomaalla oli rotumellakoita, eivätkä uudet lähetystyöntekijät saaneet viisumeita. Kun Kotimaa-lehdessä etsittiin lähetystyöntekijää Japaniin, Turunen, hänen vaimonsa ja lapsensa pakkasivat tavaransa ja lähtivät Aasiaan.

Miksei japanilainen kaipaa kristinuskoa?

Martti Turunen lähti lähetystyöhön suurin odotuksin. Hän oli lukenut Japanista ja tiesi, että vain yksi prosentti väestöstä on kristittyjä. Työ alkoi kuitenkin pian tuottaa päänvaivaa.

– Minun oli jo silloin vaikea ajatella, että minun pitäisi käännyttää ihmisiä kristinuskoon. Halusin kyllä tehdä kristinuskoa tunnetuksi, ja siihen olen valmis nytkin, Tsurunen kertoo.

Luterilaisessa kirkossa, johon Turunen meni töihin, oli 30 jäsentä, eikä uusia ollut tullut pariinkymmeneen vuoteen. Turunen alkoi miettiä, miksei kristinusko menestynyt Japanissa.

Japanilainen ei avaudu ulkomaalaiselle, ellei suhde ole hyvin läheinen.

– Siitä tuli minulle iso, polttava kysymys, johon aloin etsiä vastausta.

Vastauksen hän kokee sittemmin löytäneensä, mutta edessä oli suuri kriisi. Marutei Tsurunen toteaa kärjistävänsä, mutta vain vähän.

– Voidaan sanoa, että japanilaiset eivät tarvitse kristinuskoa, hän toteaa.

Martti Turunen alkoi muutaman lähetysvuoden jälkeen ajatella, että sen, mitä kristinusko ihmiselle tarjoaa, japanilaiset saavat shintolaisuudesta ja buddhalaisuudesta.

– Niissä on yhtä korkea etiikka kuin kristinuskossa, ja se oli minulle suuri löytö. Japanilaisille kristinusko ei periaatteessa tarjoa mitään uutta, Tsurunen selittää.

Martti Turusen elämässä myllersi. Lähetystyön jatkaminen ei enää tuntunut mielekkäältä. Hän koki kutsumuksensa yhä olevan Japanissa, mutta ei uskonut pääsevänsä yhteiskuntaan sisälle kirkosta käsin. Aikansa mietittyään Turunen koki, että ainoa mahdollisuus oli aloittaa puhtaalta pöydältä. Se tarkoitti sekä lähetystyön jättämistä että avioeroa.

– Silti minä olen edelleen kristitty, Tsurunen toteaa.

Puolukat matkassa kotiin

Metsämarjat, ruisleipä ja karjalanpiirakat. Marutei Tsurunen ikävöi Suomesta tuttuja asioita. Hän käy täällä parin vuoden välein, ja paluumatkalla mukana on aina litratolkulla puolukkaa. Yhteys suomalaisiin lapsiin on säilynyt hyvänä.

Jätettyään lähetystyön ja vaimonsa Martti Turunen alkoi tavoitella Japanin kansalaisuutta. Hän meni naimisiin japanilaisen naisen kanssa ja alkoi päästä japanilaisuuden pinnan alle. Se ei ollut helppoa.

– Japanilainen ei avaudu ulkomaalaiselle, ellei suhde ole hyvin läheinen. Minulla on muutamia sellaisia ystäviä, Tsurunen kertoo.

Kansalaisuutta varten Martti Turusen piti myös muuttaa nimensä sellaiseksi, että se oli mahdollista kirjoittaa japanilaisin kirjaimin. Hänestä tuli Marutei Tsurunen.

Tsurunen työskenteli jonkin aikaa kieltenopettajana, mutta uuden kutsumuksensa hän löysi politiikasta. Hän haki useita kertoja Japanin parlamenttiin demokraattisen puolueen jäsenenä. Lopulta tärppäsi.

Lähetystyötaustasta on ollut Marutei Tsuruselle politiikassa hyötyä. Vaikka japanilaiset eivät juuri käänny kristinuskoon, lähetystyöntekijöitä arvostetaan.

– Heitä pidetään rehellisinä eivätkä he tee rötöksiä. Vaaliprofiilistani nähtiin, että menin Japaniin lähetystyöntekijänä, mikä auttoi minua voittamaan vaaleissa. Minuun luotettiin, Tsurunen selittää.

Kampanjoidessaan vaaleissa Tsurusesta alettiin käyttää lempinimeä Sinisilmäinen samurai. Sinisilmäisyys viittasi länsimaihin ja samurai Tsurusen arvoihin.

– Elämäntapani ja arvostamani hyveet ovat niin lähellä samurai-etiikkaa, että japanilaiset alkoivat ajatella, että minä todella olen samurai.

Pari vuotta sitten Tsurunen jätti politiikan. Aloilleen asettunut mies vaikuttaa rauhalliselta. Yhtä asiaa hän kuitenkin sanoo katuvansa.

– Perheen jättämistä olen katunut. Oliko se kuitenkaan ainoa vaihtoehto?

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi