Kim Lesch tarvitsee välttämättä autoa liikkuvan työnsä vuoksi, vaikka auton pito on kallista. Silloin kun vapaa-aikaa jää, Lesch ulkoilee ja katsoo scifi-leffoja. Kuva: Sirpa Päivinen

Ajankohtaista

Matalapalkkatyöstä tuli arkipäivää ‒ leipä tulee pöytään vain kovalla työllä

Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, jotka joutuvat tekemään kahta työtä elääkseen. Kim Lesch tekee 45-tuntista työviikkoa.

17.10.2016 12:50
Marjo Hentunen

Pääkaupunkiseudulla erityisesti asumiskulut saattavat nielaista reilun osan palkasta. Osa joutuukin tekemään kahta työtä taloutta tilkitäkseen. Yksi heistä on kiinteistönhoitoa ja siivoustyötä tekevä Kim Lesch.

– Pari vuotta sitten tuli avioero, ja jouduin pieneen, kalliiseen vuokra-asuntoon. Jäi yhteisiä velkoja ja Visa-laskuja, elämä romahti. Ilman lisätöitä en olisi pärjännyt, Lesch kertoo.

– Muutenkin söimme paljon puuroa eikä mihinkään ylimääräiseen ollut varaa. Laskuihin piti tehdä usein maksusuunnitelmia. Pahimmillaan ruokaan ja laskuihin jäi kuukaudessa vain 500 euroa. Liikkuvan työn vuoksi auto on pakko olla.

Lesch tekee täyden viikon kiinteistönhoitotyötä, johon sisältyy paljon myös työnohjausta ja laaduntarkastusta. Viikonloppuisin hän siivoaa myymälöitä ja varastotiloja sekä tyhjentää ja huoltaa bensiinimittareiden automaatteja. Nyt asumiskulut ovat hieman laskeneet, sillä Lesch asuu vuokralla uuden naisystävänsä kanssa.

– Kun valmistuin vuonna 1976 kondiittoriksi, pääsin heti töihin ja sain valita työpaikan. Vaikka moni arvosteli presidentti Kekkosta, hän olisi tässä poliittisessa tilanteessa lyönyt nyrkin pöytään, Lesch toteaa hieman kaihoisasti.

Hänen mukaansa massairtisanomisista, matalapalkkatyöstä ja työehtojen heikentämisestä on tullut nykyään arkipäivää.

Työpaikkalounaaseen ei ole varaa

Työtunteja Kim Leschille kertyy viikossa noin 45. Uurastuksesta huolimatta miehelle ei jää ylimääräistä rahaa, ja selviytyminen onkin mielessä päivittäin.

Ruokaostoksilla pitää aina katsoa kilohintaa. Aika paljon tulee ostettua jauhelihaa ja broileria. Töissä Lesch syö omia eväitä, sillä kuuden euron työpaikkalounaaseen ei ole varaa.

– Työpäivän jälkeen olen usein niin väsynyt, että melkein nukahdan telkkarin ääreen. Vapaa-aikaa ei paljon jää. Työ on onneksi kivaa, ja työkavereiden kanssa juttelu antaa voimaa. Olen myös yrittänyt hyväksyä tilanteen, en ole siinä yksin.

Työelämässä on tapahtunut suuria murroksia, ja Leschin tilanne on monelle tuttu. Yhteiskuntatieteilijä Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta on tutkinut paljon työn prekarisoitumista eli tilapäisiä tai epätyypillisiä työsuhteita. Kahden työn tekijöitä on Jakosen mukaan vaikea tilastoida, sillä iso osa heistä on osa-aikaisia, itsensä työllistäjiä, freelancereita ja yrittäjiä. Myös vuokratyöntekijöissä on hyvin todennäköisesti kahden työn tekijöitä.

– Ilmiönä kahden työn tekeminen on kuitenkin lisääntynyt. Se tulee usein ihmisten kanssa puheeksi. Pienellä palkalla elää juuri ja juuri, ja esimerkiksi lomamatkat voi unohtaa, Jakonen sanoo.

Matalapalkkatyö ohjaa matalapalkka-alalle

Isot työttömyysluvut ja kova kilpailu työpaikoista mahdollistavat työnantajien kikkailun. Tällöin työnantaja saa työpanoksen, mutta maksaa siitä yhä vähemmän. Joissakin työpaikoissa on tullut tavaksi kierrättää ilmaisia, vaihtuvia harjoittelijoita.

Työelämätutkija Anu Suoranta Helsingin yliopistosta sanoo, että nykyinen politiikka synnyttää lisää matalapalkkatöitä, joita erityisesti naiset tekevät palvelualan ammateissa. Matalapalkkaisia harjoittelupaikkoja perustellaan esimerkiksi sillä, että ne avaavat nuorelle ovet työelämään.

Ei ole mitään järkeä, että työssäkäyvän pitää hakea toimeentulotukea."

- Työelämätutkija Mikko Jakonen

– Tutkimusten mukaan matalapalkkatyöhön päätyminen ohjaa matalapalkkauralle. Ei siellä ihmeparantumisia tapahdu, vaan heikko asema kertautuu. Sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta se ei enää pidä paikkaansa.

– Ajan ilmiö on, että huonosti palkatut työt hyväksytään. Kysymys on arvovalinnoista. 1990-luvun lamaan asti maassamme oli jaettu tahto: haluttiin, että ihmiset tuleva työllään toimeen. Nyt se tahto on kadonnut, Suoranta pohtii.

Pahimmassa tapauksessa kahdellakin työllä tulee vain vaivoin toimeen. Useat pienipalkkaiset joutuvat hakemaan pärjätäkseen yhteiskunnan tukia, kuten toimeentulo- ja asumistukea. Lopulta se voi tulla jopa yhteiskunnalle kalliimmaksi.

– Kyllä kokopäivätyöllä pitäisi voida elää. Ei ole mitään järkeä, että työssäkäyvän pitää hakea toimeentulotukea, Jakonenkin toteaa.

1970- ja 1980-luvuilla myös ammattiliitot olivat voimissaan ja saivat kammettua huonot työehdot. Nykykehityksen vastustaminen on vaikeaa.

Monilla ei ole varaa työskennellä Helsingissä

Omistusasuntojen hinnat ovat pääkaupunkiseudulla kivunneet monen ulottumattomiin, mutta myös vuokra-asuntojen hinnat hipovat pilviä. Suosituilla asuinalueilla asuntojen hinnat ovat lähes tuplaantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana eikä laskua ole näkyvissä.

Työttömiä velvoitetaan erilaisiin palkattomiin harjoitteluihin ja ottamaan vastaan töitä, joilla ei tule toimeen."

- Mikko Jakonen, työelämätutkija

– Helsingissä on keinotekoinen asuntojen hintakupla. Monilla ei ole varaa työskennellä täällä tai he joutuvat asumaan kaukana. Auttaisi, jos kaupunki itse rakentaisi asuntoja. Nyt siinä on monta urakoitsijaa välissä, Anu Suoranta toteaa.

Mikko Jakosen mukaan tällainen yhteiskunnallinen tilanne oli Suomessa viimeksi ennen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista, 1900-luvun alkupuolella.

– Ennen toista maailmansotaa oli piikoja, renkejä ja satamien joustotyöläisiä. Nyt olemme palaamassa samankaltaiseen luokkayhteiskuntaan. Tällä hetkellä työttömiä velvoitetaan erilaisiin palkattomiin harjoitteluihin ja ottamaan vastaan töitä, joilla ei tule toimeen, kuvailee Jakonen.

– Ihmisiä on helppo käyttää hyväksi vaikeassa työtilanteessa. Samassa työpaikassa voi olla eri palkalla samaa työtä tekeviä, mikä sekin edesauttaa palkkojen madaltumista ja työehtojen heikentymistä.