Hyväntekeväisyystempaus. Nuoret miehet kohtasivat automatkalla Nepaliin paitsi henkeäsalpaavia maisemia myös aikamoisia vastoinkäymisiä. Pakistanissa valtatie oli yllättäen muuttunut järveksi, ja auto jouduttiin kuljettamaan sen yli veneellä.
Matka Nepaliin tuotti tulosta
Juho Leppäsen unelma auttaa nepalilaista naisten turvakotia kantoi elokuvaksi asti.
Kuusi vuotta sitten tamperelainen sivari Juho Leppänen kuvasi Fida International -järjestön avustusprojektia varten nepalilaisia kastittomia, joilla ei ole Nepalissa minkäänlaista ihmisarvoa. Nuori mies ei tiennyt omien sanojensa mukaan elämästä silloin juuri mitään, ja hän järkyttyi melkoisesti kokemastaan.
– Otin valokuvan esimerkiksi yhdestä nälkiintyneestä pojasta, joka on nyt jo menehtynyt. Tein kuvasta itselleni tulosteen, joka saattaa olla ainoa konkreettinen todiste hänen olemassaolostaan. Mietin, millä oikeudella joku voi pitää itseään toista korkeammassa arvossa. Se ei minusta kuulu kristilliseen tasa-arvoiseen maailmankuvaan.
Leppänen ryhtyi sivarivuoden jälkeen nettiyrittäjäksi, mutta kokemukset Nepalissa eivät jättäneet häntä rauhaan. Hän laittoi vuonna 2012 alulle Autolla Nepaliin -projektin, jonka tavoitteena oli auttaa katmandulaisen turvakodin naisia hakemalla Suomeen myytäväksi heidän tekemiään korujaan.
Leppänen sai puhuttua projektiin mukaan ystävänsä, ja he lähtivät ajamaan pakettiautolla kohti Nepalia. Rohkea tempaus sai valtavan media- ja somenäkyvyyden ansiosta noin kahden miljoonan ihmisen huomion.
Automatka Nepaliin kulki Venäjän, Kazakstanin, Pakistanin ja Intian kautta, mutta Juho Leppänen ja kumppanit eivät olleet ymmärtäneet, millainen seikkailu 20 000 kilometrin pituisesta matkasta voisi kehkeytyä. Matkalaisia koettelivat muun muassa uhkailevat miliisit, vuoristoreitillä tehdyt terroristi-iskut, autokolari ja sairastumiset.
– Ajattelin lähtiessä, että matkan aikana voi puhjeta autosta rengas tai tullissa olla jumia. En ollut varautunut esimerkiksi siihen, että pakistanilainen valtatie oli muuttunut 27 kilometrin pituiseksi järveksi. Matkalle osui ylipäätään paljon enemmän vaikeuksia kuin elokuvassa nähdään.
Miehet tallensivat matkanteon moninaiset vaiheet videolle blogia varten, ja materiaalia oli koossa lopulta 75 tuntia. Porukka sai ajatuksen, että seikkailuntäyteisestä autoreissusta voisi koostaa elokuvan.
Vuosi kotimaahan paluun jälkeen miehet alkoivat kerätä elokuvaa varten rahoitusta ja saivat joukkorahoituksella kokoon 33 000 euroa. Teatterilevityksessä on nyt Suomen ensimmäinen sataprosenttisesti joukkorahoitettu elokuva.
– Meillä on ollut uskomaton tiimi. Se on halunnut tehdä vapaaehtoistyötä ja laittaa kaiken tietotaitonsa peliin omien arvojensa pohjalta. Tämä osoittaa, ettei kaikkea voi mitata rahassa, Leppänen sanoo.
Tiimi on saanut kerätyksi hyväntekeväisyystempauksellaan Katmandun Princess Home -turvakodille 15 000 euroa, joka on käytetty katulapsille tarkoitetun kodin rakentamiseen. Autolla Nepaliin -elokuvan lipputulot lahjoitetaan nepalilaisten lasten koulutuksen edistämiseen, vaikka projektin jo keräämillä varoilla saatiin viisi nepalilaista koulua käyttökuntoon.
Juho Leppänen on hyvillään siitä, että projektin Nepalissa saama medianäkyvyys on innostanut myös paikalliset ihmiset toimimaan.
Nyt Leppänen tiimeineen on perustanut kansanliike.fi-sivuston, jossa ihmisiä rohkaistaan toteuttamaan sadan päivän aikana toisten unelmia. Sivusto aukeaa elokuvan ensi-iltapäivänä.
– Joistakuista voi tuntua itsekkäältä toteuttaa toisten unelmia julkisesti. Itse koen kuitenkin, että on oleellista tehdä hyvää ja tekemällä sen julkisesti kannustaa muitakin samaan.
Jaa tämä artikkeli: