Matkakuvia parantumisesta
Eipä arvannut Anu Likonen ostaessaan uuden digitaalijärjestelmäkameran, että sille löytyy heti käyttötarkoitus. Hän suunnitteli paneutuvansa valokuvaamiseen, mutta kuukauden kuluttua kaikki muuttui, kun hän sai rintasyöpädiagnoosin. Silloin elettiin kesää 2010.
Kahdeksi kuukaudeksi hieno kamera jäi syrjään, kun uusi elämäntilanne vei voimat. Sitten hän alkoi kantaa kameraa mukanaan syöpähoidoissa, ottaa joitakin kuvia elämästä syöpäpotilaana. Vähän kerrassaan kuvaamisesta tuli hänelle yhä tärkeämpää. Otoksista koostui sairauden, taistelun ja paranemisen matkakuvaus.
Anu Likosen syöpä leikattiin nopeasti diagnoosin jälkeen, hän kävi solunsalpaajahoidoissa syksyllä ja sädehoidoissa seuraavana keväänä. Yksivuotiskontrolli vakuutti, että hän on terve.
Kesti aikansa ennen kuin hän jaksoi katsoa vuoden matkan varrelta ottamiaan kuvia. Niiden näkeminen järkytti häntä itseäänkin, vaikka kuvat eivät ole tarkkoja dokumentteja sairauden ja kuoleman uhan pahoinpitelemästä kehosta.
”Tarkoitukseni ei ole järkyttää ihmisiä, vaan esittää prosessiini kuuluvia asioita symbolisesti. Kerron kuvillani erilaisista mielentiloista: pelosta, itsetunnon järkkymisestä ja toisaalta rohkeudesta.”
Kuvaaminen antoi voimaa
Läpikäyty kokemus on nostanut esiin tärkeän: perheen, ystävät, pienet, ennen huomaamattomat asiat, joista voi olla kiitollinen. Kuvaamista Anu Likonen muistelee suorastaan parantavana asiana ahdistuksen keskellä.
Kameran teknisiin ominaisuuksiin paneutuminen ja luova työ työnsivät ajatukset sairaudesta taka-alalle. Maisemien kuvaaminen sai lähtemään ulkoilemaan. Kuvausstudion rakentaminen omaan kotiin oli hauska ponnistus.
”Vaikeasti sairaanakin voi oppia uusia asioita. Sairautta pitää kunnioittaa, mutta ei tarvitse alistua sairaan rooliin ja lakata elämästä. Tekemisestä tulee hyvä olo, ja todennäköisesti hoidotkin tehoavat paremmin, kun mieli on hyvä”, Likonen sanoo.
Tämä ajattelu sopinee muihinkin elämän kriisikohtiin. Luova työ tai mikä hyvänsä innostava, ajatukset nappaava tekeminen irrottaa ikävästä ja antaa voimia.
Espoon Kulttuurikeskuksessa juuri avautuneessa Likosen valokuvanäyttelyssä on esillä näkymiä sairauden ja toipumisen matkan eri osuuksilta. Esillä on konkreettisia kuvia hoitojen rasittamasta kehosta ja sairaalaympäristöstä. Nähtävillä on enemmän symbolisia kuvia siitä, kun pelottaa, naiseus on uhattuna, kun voimaa löytyy, elämä näyttää jatkuvan. Kuviin liittyy tekstejä, jotka avaavat matkalla olijan kokemuksia ja antavat myös tietoa.
Anu Likosen valokuvia 29.1.–10.2. klo 8–21 Espoon Kulttuurikeskuksessa, Kulttuuriaukio 2.
Jaa tämä artikkeli: