Ääniympäristö vaikuttaa. Anna-Maija Iskanius (vas.), Anneli Johansson ja Outi Ampuja ovat oppineet arvostamaan hiljaisuutta. - Melun tutkiminen vie pakostakin negatiivisten asioiden äärelle, mutta hiljaisuuskertomuksista valtaosa on positiivisia, ääniympäristöstä paljon kirjoittanut Ampuja sanoo.

Matkalla hiljaisuuteen

Hiljaisuutta kaipaa jokainen, mutta hiljaisuuden kokemukset voivat olla hyvinkin erilaiset. Yksi löytää hiljaisuutensa metsästä, toinen mieluisan musiikin kuuntelusta.

• 31.03.2014 13:30

Tekstit Merja Räty
Kuvat Sirpa Päivinen

Kun pienet äänet kuuluvat

Tutkija Outi Ampuja huomasi, että mitä vaativampi ja hektisempi työ, sitä enemmän ihminen toivoo voivansa nauttia vapaa-aikana hiljaisuudesta.

Tutkija, Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampuja on kirjoittanut runsaan kymmenen vuoden aikana paljon melusta ja ääniympäristöstä. Väitöskirjassaan hän pohti syitä sille, miten ja miksi melusta on tullut vakava ympäristöongelma. Väitöskirjatutkimusta tehdessään Ampujaa jäivät mietityttämään kokemuksellisen hiljaisuuden määritelmät.

– Koska en löytänyt sopivaa tutkimusaineistoa aiheesta, se piti kerätä itse, hän naurahtaa.

Suomalainen hiljaisuus -tutkimushankkeen keruukilpailu toi Ampujalle aineiston, jonka läpi käyminen on ollut antoisaa.

– Melun tutkiminen vie pakostakin negatiivisten asioiden äärelle, mutta hiljaisuuskertomuksista taas valtaosa on hyvin positiivisia, Ampuja sanoo.

– Hiljaisuus nähdään tärkeänä arvona, osana hyvää elämää.

Kertomuksissa on paljon hienoja ja oivaltavia määrittelyitä, runojakin. Osa kirjoittajista on kertonut koko elämäntarinansa hiljaisuuskokemusten kautta. Vaikka suomalaiset kestävät sosiaalisissa tilanteissa hiljaisuutta, se voi myös olla painostavaa ja kantaa epätietoisuutta ja pelkoakin. Muuan kirjoittaja kertoi, miltä tuntui hiljaisuus kuolinvuoteen äärellä ja sen jälkeinen vaimea kesä, jolloin ihmiset eivät tienneet, miten olla ja puhua tuoreen lesken kanssa.

Outi Ampujan mukaan hiljaisuus on enemmistölle yhtä kuin luonnon äänimaailma, jossa ei kuulu ihmistoiminnasta aiheutuvia ääniä. Hiljaisuuden nautinto on monelle myös sitä, että voi kuulla pieniä ääniä kuten lehtien kahinan ja lumen satamisen.

– Suomalaisten perinteisesti määritelty luontosuhde ei ole vielä katkennut. Siitä johtunee, että luonto hiljaisuuden paikkana korostuu. Jossain Keski-Euroopan maassa, joka on kaupungistunut Suomea aikaisemmin, hiljaisuutta etsivä voi mennä esimerkiksi vanhaan kaupunkiin, jossa kuuluu vain askelten kopinaa, Ampuja pohtii.

Hänen mukaansa suomalaisissakin kertomuksissa hiljaisuutta löydettiin myös kaupungista, jossa voi olla hiljaisia ajanjaksoja – sunnuntaina, juhannuksena tai varhain aamulla. Kaupungissa melu hyväksytään ja sitä siedetään, mutta vastapainoksi ainakin keruukilpailuun vastanneet kaipaavat hiljaisia paikkoja. Tämä on huomattu myös muissa maissa tehdyissä kyselyissä.

Koti on hiljaisuutta arvostaville tärkeä paikka. Ampujan mukaan voi karkeasti yleistäen sanoa, että mitä vaativampi ja hektisempi työ, jossa ollaan paljon tekemisissä ihmisten kanssa, sitä tärkeämpää, että kotona voi nauttia hiljaisuudesta.

Eräs vastaaja kuvaili kodin hiljaisuutta niin, että se on kuin lämmin huopa, joka kietoutuu hänen ympärilleen, kun hän tulee kotiin.

Hiljaisuus on hyväksi. Tutkimuksissa on huomattu, että jo 5–7 minuutin oleskelulla elvyttävässä ympäristössä, metsässä, on vaikutusta. Syke rauhoittuu ja verenpaine laskee. Kovat äänet lisäävät stressihormonin eritystä: varhemmassa evoluution vaiheessa kova ääni merkitsi uhkaa, ja äänen paikantaminen oli elintärkeää. Edelleen melu aiheuttaa stressiä ja stressin kautta melulla on yhteys moniin negatiivisiin terveysvaikutuksiin. Melulle altistumisella on yhteys myös sydän- ja verisuonitauteihin.

Melusaasteen haitoista on tutkimustietoa. Silti asia jää usein kaiken muun jalkoihin kaupunkisuunnittelussa, työtiloja suunniteltaessa ja uusia asuntoja rakennettaessa.

– Aina on muita asioita, jotka lasketaan tärkeämmiksi. Avokonttoreita suunnitellaan edelleen, koska ne tulevat halvemmiksi. Harvemmin mietitään sitä, että hälyisessä avokonttorissa työskentely voi heikentää työtehoa heikentämällä muun muassa muistin toimintaa. Asutusta kaavoitetaan edelleen meluisille alueille, vaikka ei saisi, Ampuja listaa.

Melun kokeminen on yksilöllistä niin kuin hiljaisuuden tarvekin. Ihmiselle on tärkeää tunne siitä, että oma ääniympäristö on jotenkin hallittavissa.

– Kun tietää, että naapurin remontointi loppuu, kun järjestyssääntöjen mukaan pitää olla hiljaista, melujaksoja on helpompi sietää, Ampuja sanoo.

Välillä voi olla vilskettä, mutta vastapainoksi pitää olla myös tilaa hiljaisuuteen. Rytmi on elämässä tärkeää sekin.