Matkalla jonnekin. Kyllikki ja Saara Villa poseeraavat laivan kannella.
Matkalla näkee uusin silmin
Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirja sai kymmenisen vuotta sitten melkoisen suosion. Hän kertoi siinä matkoistaan rahtilaivoilla tyttärensä Saaran kanssa. Nyt tytär on julkaissut edesmenneen äitinsä päiväkirjat vuosina 1965–1971 tehdyiltä matkoilta. Hän halusi ottaa samalla selvää, miten hänen äidistään tuli hitaan ja seikkailuhakuisen matkustamisen ”grand old lady”.
Kyllikki Villa kuvailee päiväkirjamerkinnöissään matkoihin valmistautumista, laivaelämää sekä kiertelyä Puolassa, Kreikassa, Portugalissa, Välimerellä, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Yksinhuoltajalla ja freelancerilla työt kulkivat mukana; hän suomensi kirjoja ja kirjoitti matkoista juttuja lehtiin. Muuten pitkiin matkoihin ei olisi ollut varaa. Kun matkan varrella tuli yllätyksiä, esimerkiksi laivan lähtö takaisin Suomeen viivästyi, joutui budjetti tiukoille.
Päiväkirjoissa kerrotaan matkoista kaunistelematta. Välillä sääolot ja epätietoisuus matkan kestosta rasittivat ja koti-ikäväkin vaivasi. Enimmäkseen äiti ja tytär kuitenkin nauttivat ajasta maailmalla, laivoissa miehistön seurassa ja maissa erilaisissa ympäristöissä. Siitä kertovat myös kirjaan liitetyt matkakuvat.
Saara Villa on lisännyt jonkin verran omia kommenttejaan päiväkirjoihin. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, jolloin olisi tullut vielä paremmin esiin myös toisen matkakumppanin, lapsen, näkökulma. Miten matkustamisesta tuli tietynlainen elämäntapa hänellekin.
KIRJA Englantilaistaustaisen Diana Websterin kirja Ikuisesti Suomi on mustavalkokuvineen nostalginen muistelukirja ja katsaus 1950-luvun Suomeen. Webster tuli Bristish Councilin välittämänä Turun suomalais-brittiläisen ystävyysseuran englannin opettajaksi vuonna 1952. Oxfordin yliopistosta valmistunut nuori nainen ei tiennyt juuri mitään tästä maasta eikä myöskään opettamisesta. Silloin tilanne hermostutti, mutta nyt Websteriä huvittavat omat ennakkoluulonsa ja tietämättömyytensä.
Jo matka laivalla syksyisen Itämeren yli tuntui Websteristä eksoottiselta. Junamatkalla Helsingistä Turkuun hän ihmetteli vaitonaisia suomalaisia ja harvaan asuttua maata peltoineen ja metsineen. Eniten kummastutti se, että tietyllä osuudella junan ikkunat peitettiin luukuilla. Hän ei tiennyt, että Suomi oli joutunut luovuttamaan Venäjälle Porkkalan.
Turku vaikutti Websteristä aluksi ankealta. Matalista puutaloista koostuva keskusta ei näyttänyt kaupungilta. Hän asui vuokralla erään pariskunnan luona ja pääsi tutustumaan sitä kautta suomalaiseen elämänmuotoon. Brittinaista ihmetyttivät monet asiat, esimerkiksi aterialla raaka kala, kuoriperunat, tumma leipä ja piimä. Kieliongelmat aiheuttivat hupaisia väärinkäsityksiä, Suomessa kun oli siihen aikaan hyvin vähän englannin kieltä osaavia.
Pikku hiljaa Webster kuitenkin alkoi viihtyä. Suomalaisuudessa häntä viehätti erityisesti naisten itsenäisyys. Turun-pestin jälkeen Webster sai työpaikan Helsingin yliopiston englannin laitokselta ja jäi pysyvästi Suomeen.
Marjo Kytöharju
Kyllikki Villa ja Saara Villa: Äidin lokikirja.
Like 2013. 363 s., 22,95 e.
Diana Webster: Ikuisesti Suomi – Turku 1952–1953. Käsikirjoituksesta suomentanut Sari Karhulahti. Schildts&Söderströms 2013. 314 s., 27 e.
Jaa tämä artikkeli: